Tommi Kinnunen: Kaarna
Vaiettu isku
Kaarna on romaani vaietuista, pohjoisen rajaseudun naisten sodan aikana kokemista kohtaloista ja raakuuksista. Neuvostopartisaanit tekivät jatkosodan aikana 45 hyökkäystä suomalaisiin kyliin sekä lukuisia muita iskuja siviilejä vastaan.
Valtaosa uhreista surmattiin, mutta osa vietiin vankeina rajan taakse ja osa pääsi pakoon. Etenkin naisten julma kohtalo tahdottiin unohtaa − jos siitä ei kirjoiteta, siitä ei puhuta eikä sitä ole. Tommi Kinnunen antaa äänen naisten tarinoille sodassa. Kaarna on yksi tarina.
Salaisuudet paljastuvat vähitellen
Laina on maannut jo vuosikausia vuodeosastolla. Hänen poikansa Martti on pitänyt äidistä huolta ja elelee poikamiehenä lapsuuden kotikylässään. Lainan tyttärillä Eevalla ja Maijalla on omat elämänsä etelässä, ja he ovat vierailleet kotiseudullaan edellisen kerran vuosia sitten.
Martti kutsuu sisarukset käymään, kun äidin loppu väistämättä häämöttää. Kun sisaret alkavat jo järjestellä hautajaisia, haluaisi Martti pysähtyä muistelemaan vielä menneitä ja hakea yhteyttä siskoihin. Yhteistä näkemystä ei tunnu enää löytyvän.
Romaanissa Lainan tarinaa kerrotaan 2000-luvulta kohti partisaanien hyökkäystä kesällä 1944, joka muutti peruuttamattomasti hänen elämänsä. Hän on koko elämänsä kieltäytynyt puhumasta tapahtumista ja edes hänen lapsillaan ei ole tietoa siitä, mitä sodan aikana todella tapahtui.
Vaikenemisen hinta
Kinnunen on kirjoittanut aikaisemminkin naisten kohtaloista sodassa, kuten esimerkiksi romaanissaan Ei kertonut katuvansa. Kaarnassa keskitytään päähenkilö Lainan tarinaan, mutta pian käy ilmi, että se vaikuttaa vahvasti myös seuraavan sukupolven elämään.
Kinnunen on taitava ihmiskuvaaja, ja hänen henkilöhahmonsa ovat hyvin samaistuttavia. Hän kuvaa erityisen taitavasti menneitä aikoja ja vaikeita tunteita. Lailan tarinalla Kinnunen järkyttää ja saa ymmärtämään kuinka syvät haavat sotakokemus voi jättää.
Kirjan toteutus on hieno. Siinä missä lapset elävät tätä päivää ja heidän tarinansa kulkee eteenpäin, Lainan tarinaa kerrotaan kääntäen lopusta kohti alkua. Aikatasoilla liikkuminen tapahtuu luontevasti, ja molemmissa kerronnan tavoissa on omat jännitteensä.
Romaanissa sodan julmuuksilla on vaikutus ihmisten elämään, mutta Kinnunen tuo taitavasti esille, kuinka suuri ja pitkäaikainen vaikutus myös vaikenemisella on.
Lailan tarina muistuttaa, että kun asiasta vaietaan, kovan kohtalon kokenut ei saa mahdollisuutta käsitellä asioita ja kätketyt tunteet purkautuvat esimerkiksi vihana, joita muiden on vaikea ymmärtää.
Kirja tempaa mukaansa ja sen lukee vaivatta yhdeltä istumalta. Kirja voi olla rankka lukukokemus eikä missään nimessä ole kevyttä luettavaa. Tämä tarina ansaitsee kuitenkin tulla kerrotuksi ja sitä voi suositella kaikille, jotka haluavat muistaa historian julmatkin kokemukset.
Ja on hyvä myös muistaa, että näitä sodan julmuuksia tapahtuu tälläkin hetkellä ihan lähellämme Euroopassa.
LISÄÄ JUTTUJA:
