Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Vaiettu historia

Toinen maailmansota on päättynyt, saksalaiset vetäytyneet ja Norjan vankileirit puretaan. Suomalaisista naisista tulee vankeja, ja heidät lastataan autoihin. Matka kohti Hangon vankileiriä alkaa. Jokaista odottaa varma tuomio vehkeilystä vihollisen kanssa. Yksi autoista kuitenkin jättäytyy jälkeen saattueesta, ja norjalainen kuljettaja päästää kuljettamansa naiset vapaaksi lähellä Suomen rajaa.

Naiset lähtevät ripeasti kohti Suomea, mutta pian rajanylityksen jälkeen osa naisista päättää jäädä odottamaan, että joku löytää heidät. Viisi naisista päättää kuitenkin lähteä kävellen läpi poltetun Lapin kohti kotiseutuja.

Pitkä yhteinen matka

Kukaan naisista ei halua tietää, miksi kanssakulkijat lähtivät aikoinaan saksalaisten matkaan, eikä kukaan halua puhua liian henkilökohtaisia asioita tai tutustua toisiinsa syvästi. Vielä vähemmän he haluavat ajatella, mikä heitä odottaa kotona, sillä jokainen tietää, ettei kukaan halua heitä takaisin.

Tommi Kinnusen teoksessa Ei kertonut katuvansa lukija pääsee seuraamaan Irenen, Ailin, Veeran, Katrin ja Siirin pitkää yhteistä matkaa, kunnes yksi kerrallaan he erkanevat joukosta kohti omaa kyläänsä.

Kinnunen kertoo unohdettua ja vaiettua historiaa niistä naisista, jotka toisen maailmansodan aikana päätyivat auttamaan saksalaisia kuka mistäkin syystä – kuitenkin usein varsin vilpittömin ajatuksin. Ja kuinka heitä palatessa odotti häpeä ja hyljeksintä. Hän kuljettaa lukijaa naisten mukana läpi Suomen risteyksiin vailla kylttejä, joista pitää vain osata valita suunta kotiin, sekä kyliin ja kaupunkeihin, joissa he kohtaavat epäluuloa.

Jokainen askel vie lukijan lähemmäs naisten sisintä

Kinnunen ei tyydy vain kertomaan naisten matkasta vaan kuvailee sen tavalla, jolla lukija tuntee kulkevansa matkaa yhdessä naisten kanssa. Lukijan on helppo aistia naisten epävarmuus tulevaisuudesta, ja paluun vaikeus. Välillä lukijana pohtii, miksi naiset palaavat kotiseudulle, vaikka siellä ei odota mitään hyvää. Yhdessä heidän kanssaan voi kuitenkin todeta, ettei heillä ole vaihtoehtoja.

Tarinassa yhdistyvät pelot ja unelmat tulevaisuudesta, ja jossain syvällä pilkahdus paremmasta huomisesta. Vaikka kirja kuljettaa pitkän matkan naisten mukana, jättää se paljon myös lukijan mielikuvituksen varaan. Naisten kohtalo kotiseudulla jää arvoitukseksi ja lukija saa vain kuvitella, millaista heidän elämänsä on ollut kotiinpaluun jälkeen sen perusteella mitä naisten perheistä on matkan aikana paljastunut.

Kirjaa voi suositella historiallisten romaanien ystäville. Tarina tempaa mukaansa ja häpeällisen historian inhimillinen puoli tuodaan esille. Mitä pidemmälle matka jatkuu, kasvaa myös ymmärrys siitä, ettei omia tekoja ja valintoja tarvitse katua.

Ei kertonut katuvansa
Tommi Kinnunen

WSOY
Sivuja 351


LISÄÄ JUTTUJA:

Syyssonaatti