Kesäyön unelma tuo suuren rakkaustarinan keskuspuistoon

Oulun ylioppilasteatteri tuo Shakespearen klassikkonäytelmän nykyaikaan ohjaajanaan Lotta Aakko. Ateena Oy:n toimitusjohtaja Theseus valmistautuu häihin morsiamensa Hippolytan kanssa. Heillä kaikki vaikuttaa olevan hyvin, toisin kuin nuorilla Ateena Oy:n työntekijöillä.

Hermia ja Lysander rakastavat toisiaan, mutta Hermian isän Egeusen mielestä Hermian pitäisi naida Demetrius. Hermian ystävä Helena puolestaan rakastaa Demetriusta, mutta Demetrius ei välitä Helenasta vaan rakastaa Hermiaa.

Lysander (Maija Koivulampi) ja Hermia (Essi Karjalainen) matkalla keskuspuistoon. Kuva: Anniina Kämäräinen.

Hermia ja Lysander päättävät karata keskuspuistoon. Demetrius seuraa Hermiaa, ja Helena puolestaan Demetriusta. Samaiseen keskuspuistoon saapuu myös surkuhupaisa harrastelijanäyttelijäseurue, jonka tarkoituksena on harjoitella Theseuksen ja Hippolytaan häissä esitettävää näytelmää.

Keskuspuistossa asustaa keijujen kuningaspari Oberon ja Titania. He ovat vihoissa toisilleen, ja kuningas Oberon päättää temppuilla lemmenrohdolla. Hän saa ensin kuningatar Titanian rakastamaan aasinpäätä. Tämän jälkeen lemmenrohtoa saa Demetrius, jotta tämä rakastuisi Helenaan. Harmi vain, että henkilöt menevät sekaisin.

Kun asioita aletaan korjaamaan, pian lemmenrohtoa on nauttinut lähes jokainen ja keskuspuisto täyttyy rakastuneista. Valitettavasti rakkauden kohteet vain ovat mitä sattuu.

Upeasti toteutettu modernisoitu komedia

Oulun ylioppilasteatteri on tuonut Shakespearen 400 vuotta vanhan näytelmän tapahtumat moderniin ympäristöön, ja myös osa hahmoista on saanut uuden tulkinnan. Puvustus on monimuotoinen, ja sillä luodaan upeasti kontrasteja eri porukoiden välille. Näytelmän nuoret on puettu ysärityyliin, hääpari puolestaan klassisiin ja virallisiin asuihin. Keijut on puettu maagisiin pukuihin ja näyttelijäporukka esiintyy työläisten asuissa.

Puck (Anna-Leena Salmijärvi) ja Oberon (Jarkko Iisakka) juonivat lemmenrohdon kanssa. Kuva: Anniina Kämäräinen

Vaikka tapahtumia on paljon, Oulun ylioppilasteatteri on onnistunut luomaan kokonaisuuden, jota on helppo seurata. Kohtaukset vaihtuvat usein ja vievät tunnelmasta toiseen. Keijujen kauniit ja herkät lauluosuudet ihastuttavat. Näytelmäseurueen harjoitukset ovat koomisia ja saavat yleisön nauramaan aina kun seurue astuu lavalle. Nuorten rakkaustarinat ovat vaiherikkaita ja realistisia.

Näyttelijät onnistuivat rooleissaan kautta linjan. Tästä näytelmästä on vaikea nostaa esille päähenkilöä, sillä jokaisella on tarinan kannalta oleellinen roolinsa.

Lavastus, etenkin keskuspuistossa tapahtuvissa kohtauksissa, toimii hyvin. Suuret kukka-asetelmat, joita keijut sopivasti sekoittavat yön aikana, tuovat osaltaan taianomaista tunnelmaa. Myös dialogia on modernisoitu ja tuotu tähän päivään. Runollinen muoto on onneksi säilytetty, ja sanailua on ihana seurata.

Tärkeintä on rakkaus ja oikeus rakastaa

Näytelmän keskiössä ovat unet, unelmat ja todellisuuden rajapinnat. Suurin teema on rakkaus. Näytelmässä pohditaan, kuka saa rakastaa ja ketä. Keiden välinen rakkaus on hyväksyttävää ja onko jollain valta päättää muiden rakkaudesta. Teemat, joita pohdittiin jo neljäsataa vuotta sitten, ovat edelleen ajankohtaisia.

Teatteriseurue yrittää saada näytelmää kasaan esitettäväksi Theseusen ja Hippolytan häissä. Kuva: Anniina Kämäräinen.

Alkuperäisessä versiossa teatteriseurueen miesnäyttelijä esitti naista, mitä pidettiin viittauksena homoseksuaalisuuteen. Tässä versiossa samaa sukupuolta olevien rakkaus on tuotu vielä ilmeisemmäksi, koska Lysander on nainen. Lavalla nähdäänkin kahden naisen välinen kamppailu oikeudestaan rakastaa toisiaan. Upeasti toteutettu tulkinta tuo hienosti kysymyksen oikeudesta rakastaa tähän päivään.

Kokonaisuudessaan esitys on komediaa parhaimmillaan. Tapahtumat ovat niin hassuja ja koomisia, että näytelmän aikana naurattaa väkisin. Jos toisiaan ristiin rakastavat höpsöt keskuspuistossa eivät vielä kirvoita nauramaan, niin viimeistään tavallisista työläisistä koostuvan teatteriseurueen edesottamukset naurattavat. Heidän esittämänsä näytelmä Theseuksen ja Hippolytaan häissä saa naurun suorastaan raikamaan – niin koominen esitys on.

Näytelmä on kokonaisuudessaan upea ja tätä voin suositella varauksetta. Lopulta on kyse siitä, kuinka rakkaus sekoittaa ihmisten päät. Mystinen keskuspuisto keijuineen ja unineen saa lopulta pohtimaan, mikä metsän tapahtumista unta, mikä totta? Mikä meidän elämässä on lopulta totta, mikä vain unikuvia?

Oulun ylioppilasteatterin Kesäyön unelma -esitykset jatkuvat Kulttuuritalo Valveella 29.11.2020 saakka

Juttua muokattu 20.11: Lisätty kuvaajatietoja

LISÄÄ JUTTUJA: