Jani Saxell: Helsinki underground
Syksy 2047
Syksyllä 2047 Helsingissä alkaa kadota ihmisiä ja pian heidän raatojaan löydetään kaupungilta. Nuoret lukiolaiset Verna, Emppu ja Paloma päättävät ryhtyä tutkimaan tapauksia, kun heidän kaverinsa Onerva ja Severi katoavat. Pian he huomaavat sotkeutuneensa monimutkaiseen vyyhtiin.
Severin isä Leopold Torrakko on rakentanut Östersundomiin Muinaismetsän, josta hän kaavailee uudenlaista elämyspuistoa. Hyödyntäen erilaisia geenimanipulaatioita hän on herättänyt henkiin niin neandertalilaiset kuin mammutitkin.
Jotain mystistä on meneillään myös Helsingin edustalle rakennetulla keinosaarella. Saaren erityistalousalue takaa mediaparkille omat vapautensa toimia ja piilottaa asioita. Ja kun kaiken tämän lisäksi kaduille alkaa ilmestyä hahmoja 1900-luvun alusta, vaikuttaa siltä, että koko kaupunki on mennyt sekaisin.
Tulevaisuuden Helsinki
Jani Saxellin teoksessa Helsinki underground sekoittuvat niin historia, tämän päivän todellisuus kuin taidokas kuvitelma siitä, miltä Helsinki näyttää vuonna 2047. Ekokatastrofi on ollut lähellä ja ydinsäteilystä kärsivät ihmiset on piilotettu katseilta. Geenimanipulaatioilla herätetään henkiin sukupuuttoon kuolleita lajeja.
Kirja saa pohtimaan, onko tämä se suunta mihin me olemme menossa, sillä kaikki tuntuu täysin mahdolliselta. Lukija pääsee kurkkaamaan myös kuviteltuun tulevaisuuteen, jossa nuorten suosituin harrastus on ilmalautailu. Dronet ovat kaikkien saatavilla, ja ilman monitoimikapuloita kukaan ei lähde minnekään.
Saxellin romaani esittelee myös Helsinkiä uudessa valossa. Tulevaisuuden Helsingissä on paljon tuttua ja samalla jotain kiehtovan outoa. Ostoskeskukset, kaupunginosat, kadut ja sillat ovat tunnistettavissa, mutta kuitenkin paikat ovat muuttuneet. Katsaus 30 vuoden päähän on kiehtova.
Pääosassa menneisyys
Vaikka teos sijoittuu tulevaisuuteen, sen pääosassa on kuitenkin menneisyys. Uudet teknologiat, tutkimukset ja tapahtumat pohjaavat aina menneeseen ja tässä romaanissa historian hahmot todella heräävät henkiin. Päällimmäiseksi kirjasta nouseekin Saxellin syvä historian tuntemus, jota hän onnistuneesti sekoittaa tulevaisuuden mielikuvituksellisiin tapahtumiin. Nautin etenkin sisällissodan tapahtumien kuvauksesta ja siitä, kuinka nämä henkilöt kiedottiin taitavasti mukaan kertomukseen.
Romaanissa itse tarina jää kuvauksen jalkoihin, mutta se ei oikeastaan edes haittaa. Kolmen teinin seikkailu kaveriensa löytämiseksi ei ole edes lähtökohtaisesti se mielenkiintoisin kertomus. Kirjaa voi suositella etenkin kaikille Helsingin ystäville. Heille kirja tarjoilee näkymiä siitä, miltä tuttu kaupunki voisi näyttää vain muutaman vuosikymmenen päästä. Helsingin kuvaus onkin yksi kirjan onnistuneimpia puolia.
LISÄÄ JUTTUJA:
