Kirjavuosi 2020

Kirjailijoiden suosikkeja, neljäs osa

Kirjavuosi 2020 -juttusarjan neljännessä osassa ovat mukana monipuolinen kirjailija Pauliina Vanhatalo, lasten- ja nuortenkirjailija Elina Rouhiainen, sanataiteilija Timo Harju, runoilija Eeva Maria al-Khazaali sekä runoilija ja psykologi Jere Vartiainen.

Kysyin kirjailijoilta intuitiivista vastausta tai teosta, jonka hän haluaa nostaa esiin. Tällä kertaa vastaukset tulivat todella nopeasti, vaikka Rouhiainen kertoikin, että vain yhden teoksen valitseminen aiheutti kriisin.

Yllätys ja ilonaihe on ollut valintojen monipuolisuus. Suurin osa kirjoista on kaikkien listojen ulkopuolelta. Poikkeus on Vanhatalon valitsema REC, joka voitti juuri Runeberg -kirjallisuuspalkinnon. Kuvittelin, että teos olisi usean kirjailijan valinta.

Olisin voinut rajata vaihtoehdot vain kotimaiseen kaunokirjallisuuteen, sillä niihin päädyttiin. Käännöskirjoja on mukana vain pari. Rouhiainen valitsi teoksen hänelle tärkeästä YA-genrestä eli nuorten aikuisten romaaneista. Harju päätyi edesmenneen Leevi Lehdon Keats-suomennokseen. Al-Khazaali valitsi kotimaisen ihmissuhderomaanin, ja Vartiainen, jo toista kertaa tässä sarjassa esiin nousevan, rajoja rikkovan esseekokoelman.

Pauliina Vanhatalo

Pauliina Vanhatalon valinta on Marisha Rasi-Koskisen REC. Kuva Maiju Pohjanheimo.

Raahelainen kirjailija Pauliina Vanhatalo on kirjoittanut kuusi romaania. Viimeisin teos, Tuulesta temmattu elämä, käsitteli hienovireisesti uskonnon ja taiteen risteäviä todellisuuksia. Kirjailijan alter ego Veera Vaahtera kirjoittaa chick lit -romaaneja.

Vanhatalo kertoi Kuiskeen Minä luen! -sarjassa, että ”tulossa on löyhän omaelämäkerrallisen trilogian päättävä teos Keskivaikean vuoden ja Toisen elämän jatkoksi.” Tuntematon maailma (S&S) julkaistaan 9. helmikuuta. Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus valitsi teoksen kevään odotetuimpien listalle.

– Minulle viime vuoden merkittävin lukuelämys on Marisha Rasi-Koskisen romaani REC (S&S) – niin hienoja teoksia ei ilmesty Suomessa edes joka vuosi.

– Teoksen maailma on kiehtova, runsas ja omalakinen, tarina on valtavan taitavasti kuljetettu, kieli teoksen laajuudesta huolimatta tarkkaa ja viimeisteltyä. Teoksessa riittää ajateltavaa ja koettavaa, ja uskon palaavani siihen vielä monta kertaa, Vanhatalo kertoo.

Elina Rouhiainen

Elina Rouhiainen valitsi Holly Bournen nuorten aikuisten romaanin Syitä itkeä julkisesti. Kuva Lauri Nevanlinna.

Elina Rouhiainen on vantaalainen lasten- ja nuortenkirjailija. Hänen Väki-trilogian ensimmäinen osa Muistojenlukija (Tammi 2017) sai Topelius- ja Kuvastaja-palkinnot. Kirja oli myös Tulenkantaja-palkintoehdokkaana.

Rouhiaiselta ilmestyi juuri uuden kirjasarjan aloittava Valkeantuoja (Minerva), joka on kiehtova fantasiatarina lapsista, jotka joutuvat yhdistämään voimansa.

– Pähkäilin kahden hyvin erilaisen teoksen välillä. Päädyin lopulta Holly Bournen YA- eli young adult -romaaniin Syitä itkeä julkisesti (Gummerus). Young adult -kirjallisuus on ollut suurin kirjallinen rakkauteni ja myös urani käynnistäjä.

– Viime vuonna kuitenkin jossain kohtaa alkoi tuntua, etten ollut enää vähään aikaan syttynyt YA-teoksista. Sitten luin Syitä itkeä julkisesti, joka upposi ihon alle ja muistutti jälleen siitä, mitä YA on ihan parhaimmillaan. Bourne käsittelee epätervettä parisuhdetta todella viiltävästi, muttei kuitenkaan jätä lukijaa kärsimään yksin tunteidensa kanssa vaan saattelee turvaan.

Timo Harju

Sanataiteilija Timo Harjun valinta on John Keatsin Syksylle ja muita runoja ja kirjeitä. Kuva Virve Saaranen.

Timo Harju on kirjailija, sanataideohjaaja ja yhteisötaiteilija. Hänen vanhainkotiin sijoittuva temaattinen runokokoelma Kastelimme heitä runsaasti kahvilla (ntamo 2009) sai Suomen arvostelijain liiton myöntämän Kritiikin kannukset -palkinnon.

Harjun valinta on John Keatsin Syksylle ja muita runoja ja kirjeitä (Poesia). Runoteoksen on suomentanut Leevi lehto.

– Minua hämmentää esittää Keatsin runoja ja kirjeitä Lehdon kääntäminä ”vuoden kirjaksi”. Ne uhmaavat aikaan sitomista moninkertaisesti. Tekstit tulevat yli kahdensadan vuoden takaa. Lehto on kääntänyt ne kuin ne olisi saatettu kääntää silloin, kun Keats vielä eli. Useat käännöksistä ovat katkelmia. Ja Leevikin on kuollut.

– Mutta olen lukenut kirjaa pitkin syksyä ja se on tuonut minulle rauhaa ja iloa. Runot ovat hätkähdyttävän kauniita. Käännösten kieli riemastuttaa, Harju kertoo.

Eeva Maria al-Khazaali

Eeva Maria al-Khazaali valitsi Pihla Hintikan teoksen Hetken Pariisi on meidän. Kuvaaja Isabel Andersson.

Oululainen runoilija Eeva Maria al-Khazaalin (silloin Eeva Karhunen) runoteos Unelma (ntamo) julkaistiin jo vuonna 2009. Noin yhdeksän vuotta esikoisen jälkeen, 2018, ilmestyi runokirja Että näkisin siitä unia. Runoilijan viime vuonna julkaistu uutuusteos Paperi, haavoja (ntamo) on saanut kiitosta.

Eeva Maria al-Khazaalille vuoden 2020 tärkein teos ei ole kuitenkaan runoutta.

– Tärkein on Pihla Hintikan taide- ja muotimaailmaan sijoittuva teos Hetken Pariisi on meidän (Otava). Hintikan esikoisromaanin monitasoinen kerronta osoittaa hienostunutta kirjallista ilmaisukykyä. Teoksen rakenne on kevyt, mutta sisältö uppoaa paikoin vaikuttaviin syvyyksiin, al-Khazaali kertoo.

Jere Vartiainen

Jere Vartiaisen valinta on Taneli Viljasen Varjoja, usvaa. Kuva kertojanaani.fi.

Jere Vartiainen on oululainen runoilija ja psykologi. Häneltä on julkaistu teokset Kirjoitin tämän kärpäspaperille, eikä se tarkoita paljon mitään (Hai 2013) ja Enimmäkseen en nuku alasti (Nordbooks 2014). Vartiaisen kokoelma Minuus | Miinus (Kolera 2018) oli ehdolla Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Vartiainen on lavarunouden vuoden 2014 Suomen mestari.

– Suosittelen Taneli Viljasen esseeteosta Varjoja, usvaa (Poesia). Kirja käsittelee sukupuolen moninaisuutta ja erityisesti muunsukupuolisuutta hyvin henkilökohtaisella otteella.

– Teksti etenee ajatuksia ja tunteita liikuttelevasti yli kirjallisuuden lajirajojen. Etenkin runollisiin osiin jäin pitkäksi aikaa haahuilemaan ja hengittelemään myös kielen voimallisuuden vuoksi. Annan myös vahvan suositukseni Viljasen aiemmalle teokselle Vyöhyke (Terä/lehti 2017), jonka luin ensi kerran pari vuotta sitten. Hiukseni sojottavat kokemuksesta yhä (hyvällä tavalla) pystyssä.

 

Juttusarjan ensimmäisessä osassa mukana ovat Emmi Itäranta, J.S. Meresmaa, Magdalena Hai ja Saara Turunen.
Toisessa osassa viime vuoden suosikeistaan kertovat Jani Saxell, Laura Gustafsson, Susinukke Kosola ja Iida Rauma.
Kolmannessa osassa on tummia ja kummia värejä. Mukana Marko Hautala, JP Koskinen, Mia Myllymäki ja Harri Linnera.




LISÄÄ JUTTUJA: