Ennakkohuhujen perusteella odotimme suurimman osan messuvieraista olevan keski-ikäisiä naisia, mutta odotukset osoittautuivat vääriksi. Perjantaina hallissa pyöri runsain joukoin lapsia ja nuoria koululaisvierailuilla, ja lauantainakin messuväkeen mahtui kävijöitä vauvasta vaariin. Laajaa kohderyhmää paikalle houkutteli varmasti messujen monipuolinen ohjelma. Osa julkkiksista, kuten Cheek eli Jare Henrik Tiihonen ja Ankka-piirtäjä Don Rosa, veti paikalle monenikäisiä faneja. Lauantaina kävijöitä oli tungokseksi asti, mikä näkyi myös pitkinä jonoina ruokapaikkoihin.
Kustantajat ja antikvariaatit olivat messuilla monipuolisesti edustettuina. Ilahduttavaa oli huomata pienkustantamoiden ja divarien olevan sulassa sovussa isojen kustantamojen joukossa. Divarit muodostivat Kirjamessujen yhteyteen Antikvaariset Kirjamessut, jotka järjestettiin yhteistyössä Suomen Antikvaariset Kirjakauppiaat ry:n ja Suomen Antikvariaattiyhdistyksen kanssa. Messualueella oli myös Postimerkkimessut, joten nähtävää riitti laidasta laitaan.
Alehyllyt ja kirjatarjoukset houkuttelivat lukutoukkia ostoksille, ja moni messuvieras poistuikin paikalta painavien pussien kanssa. Jokaiselle messupäivälle oli tarjolla runsaasti kirjailijahaastatteluita, keskusteluita ja palkintojenjakotilaisuuksia messulavoilla sekä luentosaleissa. Tänä vuonna teemoina olivat Pohjoismainen kirjallisuus ja kulttuuri, Aikamme siirtolaiset sekä Sivistys – Kansakoulu 150 vuotta. Messuilla jaettiin useita eri palkintoja, muun muassa Suomi 2017 -romaanikilpailusta. Otavan järjestämän kirjoituskilpailun voittajaksi julistettiin Pauliina Lindholm teoksellaan Komendantti.
Välillä tila keskustelutilaisuuksissa loppui kesken. Moni pettynyt fani jäi luentosalin ulkopuolelle, kun Sofi Oksanen ja Jari Tervo keskustelivat nyky-Venäjän tilanteesta ja Suomen suhtautumisesta siihen. Poliittisissa kannanotoissaan Tervo ja Oksanen olivat samanmielisiä: Suomen olisi vahvistettava asemaansa liittymällä Natoon ja tekemällä Suomi tunnetuksi itsenäisenä, länsimyönteisenä valtiona aina Amerikan perukoilla asti. Molemmat kirjailijat pitivät Venäjää vaarallisena uhkana, ja keskustelua seurattiin salissa hyvin kiinnostuneesti.
Kävimme seuraamassa myös tämän vuoden esikoiskirjailijoiden esittelytilaisuutta, jossa Seppo Puttonen haastatteli kuutta kirjailijaa. Mieleen jäivät erityisesti Tuomas Juntunen omakohtaisella, sydäntäsärkevällä teoksellaan Tuntematon lapsi ja Otto Lehtinen kirjallaan Wurlitzer, joka käsittelee musiikin avulla seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden monimuotoisuutta. Juntusen lisäksi myös Kalle Lähde, Soili Pohjalainen ja Linnea Alho kertoivat ammentaneensa kirjoihinsa enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia aineksia, mikä on nykykirjallisuudessa edelleen vahvana jatkuva trendi. Kuudennen haastateltavan, kuusamolaisen Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi oli messuilla vahvasti näkyvillä aina kustantajan kauppakassien kuvituksesta lähtien.
Elämäkerrallisuus kiinnostaa myös tietokirjojen puolella, sillä messuilla elämäkertojaan olivat
esittelemässä muun muassa Cheek, Jari Sillanpää, Robin, Aira Samulin, Sami Yaffa ja Kalle Palander. Cheek kertoi omalla haastatteluvuorollaan teoksensa syntyvaiheista yhdessä toimittaja Mikko
Aaltosen kanssa. Kirjaa JHT – Musta lammas oli lähdetty tekemään Lontooseen saakka, ja sillä reissulla saavutettu molemminpuolinen luottamus kantoi hedelmää.
Poistuttuamme messuilta olimme kokemaamme kulttuurielämykseen tyytyväisiä. Vannoutuneina kirjallisuuden ystävinä totesimme rauhallisin ja
ilahtunein mielin, ettei kirjalla – painettuna tai sähköisenä versiona – ole mitään hätää, sillä kiinnostusta ja lukijoita riittää.