Yösyöttö
Yösyöttö on suomalaisen toimittajan ja kirjailijan, Eve Hietamiehen kahdeksas kirja. Teos on ilmestynyt jo vuonna 2011, mutta se on ajankohtainen juuri nyt, koska Solarfilms on aloittanut kuluvana syksynä kirjaan perustuvan elokuvan kuvaukset. Elokuvaa tähdittävät suomalaiset huippunäyttelijät, esimerkiksi Petteri Summanen, Riia Kataja sekä Pihla Viitala, ja sen on tarkoitus ilmestyä vuonna 2017. Hietamies on kunnostautunut myös käsikirjoittajana, ja hänen tunnetuimpiin töihinsä kuuluvat televisiosarjat Kovaa maata, sekä Sydän toivoa täynnä. Sarjat kirjoitettiin yhteistyössä kirjailijan isän, Heikki Hietamiehen kanssa. Yösyöttöön on kirjotettu myös jatko-osa, vuonna 2012 ilmestynyt Tarhapäivä.
Yösyöttö on tarina arjesta vastasyntyneen kanssa, kun äitiä ei ole. Antti Pasasen ja hänen vaimonsa perheonni loppuu lyhyeen, ja Antti saa vaihtaa toimittajan työn vanhempainvapaaseen. Miten hyvin juro nelikymppinen mies selviää puklurättien, neuvolakäyrien ja yösyöttöjen luvatussa maassa, vai selviääkö ollenkaan? Matkan aikana Antin apuna ovat muun muassa kolmekymppinen, Ville Valolta näyttävä mutta viisivuotiaan tasolla oleva pikkuveli, vanhuuden haurastuttama isä, sekä naapurin poliisimies Reponen. Antti saa tuntea nahoissaan lastenkasvatuksen syyllistävän kulttuurin, oppii sulkemaan korvansa naisten itsehoito-ohjeilta, sekä ymmärtää pikkukakkosen tärkeyden. Samaan aikaan mies yrittää löytää omaa minuuttaan vaippakasojen alta, koittaen siinä sivussa käsitellä lapsensa äidittömyyttä.
Ei vain lapsellisille
Teos on uudenlainen kertomus isyydestä, ja sen jokainen sivu tulee käännettyä innokkaan odottavasti. Kirja pureutuu syvälle siihen, miten paljon yhteiskunta tukee äidiksi tulevia naisia – isät jätetään pitkälti ulkopuolelle. Iseille ei ole pakollista neuvolakäyntiä, jossa kerrottaisiin mikä on norovirus tai karsta, saati opasteta lapsen eri kehitysvaiheista. Sen lisäksi että tarinan aihe itsessään on sekä uusi että mielenkiintoinen, se on myös kirjoitettu hyvin koukuttavasti. Henkilöhahmot ovat tavallisia ihmisiä, joihin jokaisen on helppo samaistua, mutta samaan aikaa ne ovat kuitenkin loputtoman kiinnostavia. Päähenkilöistä on rakennettu sellaisia stereotypioita, että ihan naurattaa. Mies joka ei koskaan sano vaimolleen rakastavansa, koska kyllähän vaimo sen nyt tietää. Nainen joka ampuu hippiäitiydessään yli, sairaudet parannetaan henkisellä voimalla ja lasta saa komentaa vain rakentavaa palautetta antaen.
Hietamies käy kirjassa läpi arkipäiväisiä vanhemmuuteen, ihmissuhteisiin ja henkiseen kasvuun liittyviä haasteita, mutta ne on valeltu niin taidokkaasti mustalla huumorilla, sekä hulvattomilla henkilöhahmoilla, että kirja pitää lukijan otteessaan sen viimeiseen riviin saakka. Vaikka vanhempien onkin varmasti helpompi samaistua tähän teokseen, on se kuitenkin kirjoitettu niin hienosti, että uskoisin lapsettomienkin löytävän tarttumapinnan kirjasta.
Me Nousussa saamme kunnian päästä mukaan seuraamaan Yösyöttö-elokuvan kuvauksia, ja tästä on tulossa myös julkaisu sivuillemme. Näyttelijävalintoja lukiessani innostuin uudemman kerran. Monet kirjoihin perustuvat elokuvat on osittain pilattu sillä, että rooleihin on valittu niin vahvasti kirjan kuvauksesta poikkeavat henkilöt. Kirjaa lukiessa monet asiat kulkevat ikään kuin filminauhana edessä, ja ainakin omalla kohdallani olen monesti pettynyt, kun näyttelijä on ollut ulkonäöltään, puhetyyliltään, jopa sukupuoleltaan ja kaikin puolin olemukseltaan täysin päinvastainen, kuin kirjan hahmo. Yösyöttö ei ainakaan näytä putoavan tähän kuoppaan.Sen lisäksi että näyttelijäkaarti on kaikilta osin enemmän kuin odotusten mukainen, esimerkiksi Antti Pasasen roolia tähdittävä Petteri Summanen on kuin tehty rooliinsa.
LISÄÄ JUTTUJA:
