Kirsi-Marja Moberg: Kaksoissisäinen
Elämän kirjoittamattomat säännöt
Kirsi-Marja Mobergin esikoisrunokokoelma Kaksoissisäinen on kuvaus yksinäisyydestä ja mielen hajoamisesta nuoruudessa, ihmissuhteiden ristipaineessa. Moberg on myös kuvataiteilija, ja hän on kuvittanut runokokoelmansa raapetekniikalla tehdyillä upeilla teoksilla.
ensin häviää ilo
sitten merkitys
kaikki muuttuu
niin huomaamatta
harmaaksi
luulet vain
ikkunoiden
olevan likaisia
kunnes rysähtää
Runoissa on luettavissa syvää ahdistusta, surua, viiltävää kipua, niitä vaikeita tunteita, joita jokainen nuoruudessaan tuntee ja läpikäy. Samalla käynnistyy identiteetin etsintä, oman minän ja sen rajojen löytäminen. Välillä lukija pidättää hengitystään vaikeiden aiheiden keskellä.
Sanasto on yksinkertaista ja juuri yksinkertaisuudessaan vaikuttavaa. Runojen asettelu tehostaa yksittäisten sanojen tai säkeitten vaikutusta. Asettelu myös hidastaa lukemista, mikä antaa sanoille syvemmän painon, syvemmän merkityksen.
Traumaan sekoittuva rakkaus
Runojen minä on nuori nainen, joka kokee väkivaltaisen trauman. Traumaan sekoittuu rakkaus, ja tämän sekoituksen keskellä minä kokee ansaitsevansa kaiken. Mitä hän saa, mitä hänelle tehdään, miten häntä käytetään. Ulkoinen väkivalta tai hyväksikäyttö tuottaa sisäistä väkivaltaa, arvottomuuden ja jälkeen kerran yksinäisyyden kokemuksen. Kuinka yksin voikaan rakkaudessaan olla!
Runojen minä on nuori, jota vanhempi minä välillä kommentoi pohtien, onko mikään muuttunut. Nähtävillä on huumoria, itseironiaa.
kun vain pääsisi
huvittuneisuutensa yli
ehkä sitten voisi
antaa itsensä olla
täysin
kyllästynyt
elämään
Vaikuttava syvyys
Neljään osaan jakautuva kokoelma on eheä kokonaisuus, jossa osat täydentävät toisiaan ja keskustelevat toistensa kanssa. Luin kokoelman ensin läpi yhden kerran, jotta sain kokonaiskuvan. Sitten luin sen uudelleen pysähdellen, ajatuksen kanssa.
Pienen tauon jälkeen luin runot vielä kolmannen kerran ja tuntuu, että jokaisella kerralla kokoelman syvyys ja vaikuttavuus kasvaa. Näennäisesti yksinkertaisessa tekstissä on paljon asiaa. Asioita ei tyrkytetä, ei osoiteta, vaan ne tulevat ilmi hienovaraisesti.
Erityisesti pidin viimeisen osan eli Yhteisten sääntöjen runosta, joka kuvastaa hyvin meitä suomalaisia ja aikaamme.
millainen
väli
on metri
metri kun kätellään
jonon metri
oma metri jokaiselle
yksityisyys, yksinäisyys
metri on jokaisen tiedettävä
suomalaisen
vakava
metri
Jään odottamaan lisää Mobergin runoja!
LISÄÄ JUTTUJA:
