Till Lindemann: Hiljaiset yöt
Ihmisyys kohtaa pedon, eikä juokse karkuun
Till Lindemann (s. 1963) tunnetaan saksalaisen metalliyhtye Rammsteinin nokkamiehenä. Hänellä on myös sooloura. Esimerkiksi yhtye nimeltä Lindemann on perustettu Pain ja Hypocrisy -yhtyeistä tunnetun muusikon Peter Tägtgrenin kanssa.
Lindemannin kappaleen Ach so gern sanat olivat ensin runo, joka julkaistiin suomeksi kokoelmassa 100 runoa (100 Gedichte).
Hiljaiset yöt runokokoelma on Lindemannin toinen suomennettu runoteos.
Synkkää, raadollista ja brutaalia
Lindemann soutaa yhtä tummissa vesissä kuin hänen sanoituksensa – pimeyttä pelkäämättä ja kauneutta kaivaten. Aiemmin ilmestyneessä 100 runoa teoksessa Lindemann paljasti mietteensä ja synkimmät ajatuksensa koko ihmiskunnasta.
Hiljaiset yöt kertoo ihmisyyden ja ihmisyyteen kuuluvat rankimmat tunteet. Runot avaavat mielen syvimmät ja kaukaisimmat sopukat raadollisella ja brutaalilla, jopa uskaliaalla tavalla.
Katsaus
katse
kohti huomista
ei näköpiirissä ole mitään kaunista
Kirjan rakenne on tuttu jo aiemmin ilmestyneestä teoksesta. Kokoelma alkaa Lindemannin hyvän ystävän Alexander Gorkowin alkusanoilla, joissa valaistaan Lindemannin intohimoa runoihin ja niiden kirjoittamiseen.
Runoille on reilusti tilaa ja jokaisen vasemmalla puolella on runo alkuperäiskielellä. Tämä on virkistävä lisä ja tuo runoihin syvyyttä kieltä osaaville. Alkuperäiskieli avaa paikoin Lindemannin sanaleikkejä ja riimittelyä. Upea suomennos on Rammstein-fanin Jonna Heynken käsialaa.
Kuten aiemmassa runokokoelmassa, teoksen brutaaliutta korostaa Matthias Matthieksen kuvitus. Äärimmäisen groteski kuvitus ei säästele kokijaa Lindemannin sielunmaiseman graafiselta visuaalisuudelta. Nyt katsotaan suoraan petoon.
Kuka siellä juttelee minulle
ei ääni ikävä kyllä kuulu sinulle
kuka tuollaisia sanoja pyörittelee suussaan
ei jumaliste, minä puhun itsekseni vaan
Sanojen mestari
Till Lindemann hallitsee sanat ja kirjoittaa syvälle sieluun uppoavia runoja ilman riimittelyä, loppusointuja tai kalevalamittaa. Hän muokkaa raadollisista ajatuksista ja synkistä mietteistä taidetta toistamatta itseään.
Teemat ja vastakohdat kuten rakkaus ja viha, yksinäisyys ja yhdessä olo, luonto ja ihminen, siveetön ja siveellinen sekä halu ja intohimo saavat Lindemannin käsittelyssä uusia ulottuvuuksia.
Shokkivaikutusta rakastava artisti ei kirjoita ylimääräisiä sanoja. Hän pelkistää ja rakentaa lauseet huolella. Pitkät runot ovat tarinoita. Ne sisältävät monia tunteita, jotka ovat tavoitettavissa riisutun asunsa ansiosta.
Lindemannin runokoelma on osoitus pelkistetyn ja loppusoinnuttoman runouden voimasta. Teos osoittaa, että runous voi olla synkkää, brutaalia ja tabuja rikkovaa.
Ajattelen
olen siis ikävä kyllä olemassa
