Laura Manninen: Sitten tapasin pehmeän miehen
Yhden naisen parisuhdehistoria
Laura Manninen käsitteli aiheeltaan tärkeässä ja taitavasti kirjoitetussa esikoisessaan Kaikki anteeksi vallankäyttöä ja väkivaltaa parisuhteessa. Toisessa romaanissaan Sitten tapasin pehmeän miehen Manninen lähestyy parisuhdetta tyystin toisesta näkökulmasta.
Sitten tapasin pehmeän miehen kertoo helsinkiläisestä Marjaanasta, jonka parisuhdehistoriaan lukija pääsee kurkistamaan. Manninen rakentaa romaaniinsa aikajänteen taitavasti. Alussa pyöritellään silmiä Ultra Bran alkuaikojen keikalle ja lopussa yhtye tarjoaa paluukonsertissaan Marjaanalle sukupolvikokemuksen. Romaanista löytyy varmasti paljon tarttumapintaa Helsingin yöelämässä ja kulttuuriympyröissä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin pyörineille.
Syvällisempää chick litiä
Romaanin nimi, takakannen teksti ja leikkisä pastellisävyinen ulkoasu eivät johda harhaan. Sitten tapasin pehmeän miehen asettuu osaksi chick lit -perinnettä. Usein chick lit -kirjat käsittelevät modernin naisen elämän ongelmia, kuten parisuhdetta tai sen puuttumista, humoristiseen sävyyn.
Manninen tarjoileekin romaanissaan rutkasti huumoria. Eriskummalliset puolisoehdokkaat ja tragikoomisia sävyjä saavat vierailut lapsuudenkodissa naurattavat ajoittain jopa ääneen. Tahallaan tai tahattomasti on Manninen sujauttanut romaaniinsa myös Bridget Jones -viittauksen: kun Marjaana makailee naprapaatin hoitopöydällä stringejään häpeillen, muistuvat mieleen Bridgetin kuuluisat mummoalkkarit. Seksiäkin romaanista löytyy ja sitä kirjailija osaa kuvata mutkattomasti ja juuri sopivan rohkeasti.
Pinnan alta löytyy kuitenkin viiltävä yksinäisyys. Päähenkilö Marjaana vaalii itsenäisyyttään mutta kaipaa hyväksyntää miehiltä. Halu rakentaa pysyvä parisuhde saa Marjaanan mukautumaan kunkin miehen elämäntapaan.
Ja erikoislaatuisia miehiä riittää. On perhokalastukseen addiktoitunut mies, maratoonari, kompostoiva mies ja mies, joka käyttää Marjaanaa salaa romaaninsa materiaalina. Manninen kärjistää kieli poskessa ja pilke silmäkulmassa, mutta mieshahmot eivät jää kliseisiksi stereotyypeiksi.
Rakastumisen ihanuus ja kamaluus
Chick lit -genressä ja romanttisissa elokuvissa tulee usein vastaan klisee hysteerisestä naisesta ja järkevästä miehestä. Sitten tapasin pehmeän miehen ei ole poikkeus. Pehmeä mies, jonka mukaan romaani on nimetty, saa Marjaanan muuttumaan suorastaan sekopäiseksi. Kun rakkaushormonit jylläävät kehossa, kuvittelee mieli omiaan.
Sukupuolten välistä eroa ei kuitenkaan alleviivata. Kaikki Marjaanan kohtaamat miehet eivät suinkaan ole järkeviä, ja pehmeästä miehestäkin paljastuu ikäviä piirteitä. Marjaanan hysteerisyys vaikuttaisi johtuvan ennemminkin rakastumisesta kuin naiseudesta. Romaani tarjoaa samaistumispintaa sukupuoleen katsomatta jokaiselle, joka on joskus ollut epätoivoisen rakastunut. Ja kuinka ihanan rehellisesti Manninen rakastumista kuvaakaan!
Sitten tapasin pehmeän miehen on miellyttävä lukukokemus, sillä teksti on soljuvaa ja sujuvaa, kerronta koukuttaa ja lopputulos on viimeistelty ja tasapainoinen. Vaikka päällimmäiseksi tunteeksi jää kuohuviinin lailla kupliva ilo, herättää romaani myös ajatuksia. Miten säilyttää oma, kenties vielä suuntaansa hakeva, identiteetti parisuhteessa?
LISÄÄ JUTTUJA:
