Ville Suhosen dokumenttielokuva: Ikuiseen rauhaan
Koskettava dokumentti periaatteista ja pelottomuudesta
Ville Suhonen on suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija. Hän toimi ensi-iltansa vuonna 1998 saaneen elokuvan Poika ja ilves käsikirjoittajana ja toisena ohjaajana. Suhosen tunnetuimpia dokumentteja ovat muun muassa Ompelijatar, Metsän tarina ja Jäämarssi.
Ikuiseen rauhaan -dokumenttielokuva kertoo suomalaisesta pasifistista, Arndt Pekurisesta (1905 – 1941), hänen elämästään, aatteestaan ja kuolemastaan.
Rauhanaatteen puolesta
Arndt Pekurinen eli elämäänsä noudattaen rauhanaatteen periaatteita. Vakaumuksensa vuoksi hän ei osallistunut sotaan. Hän jätti vuonna 1924 menemättä kutsuntoihin ja joutui vaikeuksiin.
Etsivä Keskuspoliisi otti Pekurisen tarkkailuun, sillä Pekurinen oli liittynyt Suomen Rauhanliittoon, tutustunut liiton puheenjohtajaan Felix Iverseniin ja myöhemmin pasifisti ja rauhanliikkeen vaikuttajaan Arne Selinheimoon.
Pekurinen pidätettiin vuonna 1929 hieman sen jälkeen, kun hänet valittiin Suomen Rauhanliiton puheenjohtajaksi. Pekurinen lähetettiin Santahaminan varuskuntaan suorittamaan asepalvelusta, mutta hän kieltäytyi, koska ei saanut suorittaa palvelusta siviilivaatteissaan. Vastustaakseen määräyksiä Pekurinen ryhtyi nälkälakkoon, mikä johti lopulta kolmen kuukauden vankeustuomioon.
Kunnoitettavat Herrat, en valita itseni puolesta. Olen valmis kärsimään paljonkin maailman jaloimman aatteen, rauhanasian puolesta. Olen valmis istumaan vankeudessa kunnes täytän 28 vuotta. Minulle on vain tärkeätä, että rauhanasia edistyisi ja voittaisi.” (Suomen Sosiaalidemokraatti -lehti 7.3.1930)
Pekuriselle muodostettiin tukijoukko, joka kirjoitti puolustusministeri Juho Niukkaselle luovutetun vetoomuksen. Sen allekirjoitti Britannian parlamentin 60 jäsenen lisäksi tieteiskirjailija H. G. Wells, kirjalija Henri Barbusse ja fyysikko Albert Einstein.
Vetoomus ei vapauttanut niskuroinnista tuomittua Pekurista vaan pidensi tuomiota. Hänet siirrettiin Ilmajoelle, jossa Pekurinen joutui Lapuan liikkeen muiluttamaksi, eli hänet siepattiin ja pahoinpideltiin.
Käytetty hullujenhuoneessa ja rangaistuskomppaniassa ja istuu nyt päävartiossa.”
Pekurinen vapautui vuonna 1932. Hän oli istunut vankilassa kaksi vuotta. Vankilajakson aikana eduskunnassa luotiin lakimuutos, joka tarjosi siviilipalveluksen suorittamista myös eettisen vakaumuksen perusteella armeijan ulkopuolella. Lakimuutos eli Lex Pekurinen astui voimaan 14.4.1931, mutta se oli voimassa vain rauhan aikana.
Talvisodan alettua Pekurinen kieltäytyi jälleen palveluksesta, ja hänet tuomittiin uudelleen kahden vuoden vankeuteen. Jatkosodan alkaessa, vuonna 1941, hänet määrättiin työvelvollisena etulinjaan III armeijakunnan rintamalle. Pekurisen palveluksen suorittamiselle asetettiin ehto: Pekurisen oli tartuttava sodassa aseeseen ja käytettävä sitä.
Hän kieltäytyi, joten JR 11. joukkoyksikön kapteeni Pentti Valkonen määräsi Pekurisen teloitettavaksi. Pekurinen teloitettiin ja hänet haudattiin Neuvostoliitolta miehitetyn Kalevalan piirin alueelle 1941. Pekurisen leski Aleksandra Havia toi myöhemmin miehensä ruumiin Helsinkiin, ja Pekurinen haudattiin Malmin hautausmaalle.
Autuaat ovat rauhantekijät
Kansainvälisen YK:n päivän kunniaksi Elokuvateatteri Starissa näytetty dokumenttielokuva Ikuiseen rauhaan luo historiallisen taustan, asiakirjojen, lehtileikkeiden ja aikalaisfilmien myötä katsojalle ymmärrystä suomalaisesta 1900-luvun yhteiskunnasta, joka oli samaan aikaan hyvin kansallismielinen ja militaristinen.
Asiakirjat ja lehtileikkeet ovat elokuvassa nopeasti ohi vilisevä runsauden sarvi, ja katsojan silmät eivät pysy niiden perässä. Kokemus jää pinnalliseksi. Olisin toivonut elokuvaan hidastuksia tai tauotusta.
Vanhan filmikuvan hyödyntäminen dokumentissa tuo suomalaisten arjen lähelle katsojaa ja lisää ymmärrystä aikakaudesta.
Dokumentissa ei ole lainkaan puhuvia päitä, vaan nopeasti etenevä tarina kerrotaan nimekkäiden näyttelijöiden äänillä. Pekurisen vaimon ääninäyttelijä on Vilma Melasniemi, ja hänen tyttärelleen äänen antaa Elena Leeve.
Ikuiseen rauhaan on dokumenttielokuvana onnistunut. Elokuva nostaa esille nationalistisen yhteiskunnan ongelmia ja suhtautumista ajan normeja rikkovaan ajatteluun ja toimintaan.
Dokumentti kietoo koskettavalla tavalla tuntemattomaksi jääneen Arndt Pekurisen kohtalon yhteiskunnalliseen keskusteluun, joka tuona aikana korosti isänmaallisuutta ja sen puolustamista sotilaallisesti.
Dokumenttielokuva esittää myös suoraviivaisesti, millaisia seurauksia normeja ja odotuksia rikkovalla sekä vakaumusta noudattavalla elämällä oli suomalaisessa yhteiskunnassa. Silloin Suomi oli vasta kehittymässä sellaiseksi kansallisvaltioksi kuin me sen tunnemme ja koemme tänään.
Elit rauhalle, siksi sinut ammuttiin. Sä elät sittenkin!”
LISÄÄ JUTTUJA:
