Oulun teatterin Ainoa kotini tutkii sukupolvien perintöä
Elämän koreografiaa lavalla
Näytelmä Ainoa kotini sai ensi-iltansa Oulun teatterin suurella näyttämöllä lauantaina 24.8.2024. Esitys perustuu Hanna Brotheruksen samannimiseen autofiktiiviseen romaaniin. Näytelmän on ohjannut ja dramatisoinut Susanna Airaksinen.
Sukupolvien perintö
Näytelmän keskiössä on 50-vuotias Hanna, joka navigoi arkeaan hoitaen lapsiaan, laittaen ruokaa, silittäen sukkia ja huolehtien läheisistään. Hänellä on kuitenkin salaisuus, jonka hän pelkää kaikkien näkevän.
Tarinassa matkataan Hannan lapsuudesta tähän päivään. Hänen lapsuutta ja nuoruutta värittävät vanhempien konservatiiviset arvot ja etenkin äidin vahva kristillisyys. Kotona hänen unelmansa tanssijan urasta ei saa kannatusta.
Hanna kuitenkin lähtee opiskelemaan tanssia. Juuri kun hän valmistuu koreografiksi, hän kohtaa miehen, rakastuu tulisesti ja perustaa oman perheen. Hyvin pian käy ilmi, että lapsuudenkodin mallit toistuvat hänen kotonaan.
Tarinaa kerrotaan vahvasti naisen näkökulmasta. Vaikka Hannan tarina on varsin henkilökohtainen, voi siitä samalla löytää yleismaailmallisia piirteitä, sillä se tuo esiin teemoja kuten identiteetin etsintä, äitiys ja sukupolvien välinen vuoropuhelu.
Koti ja perhe
Perheellä on merkittävä rooli tarinassa. Tarina käsittelee aikuisen naisen suhdetta omaan äitiinsä, ja samalla siinä pohditaan omaa äitiyttä. Toisaalta tarina kertoo vahvasti siitä, kuinka elämisen mallit ja taakat siirtyvät sukupolvien matkassa. Useinkaan ihminen ei edes itse huomaa, kuinka paljon kantaa menneisyyden malleja mukanaan.
Ainoa kotini on syvällinen teos ja käsittelee elämän suuria kysymyksiä. Se haastaa katsojaa pohtimaan omaa menneisyyttään ja suhdetta itseensä.
Tarinassa on läsnä koko elämän tunteiden kirjo, siinä synnytään ja kuollaan, surraan mutta nautitaan myös elämän kepeydestä ja nauretaan. Nämä tunteet heijastuivat myös ensi-iltayleisöön, joka nauroi mukana hiljentyen tyystin surullisimmissa kohtauksissa.
Elämän koreografi
Esityksessä tanssi ja liike ovat keskeisessä roolissa, mikä ei ole yllätys, sillä Hannan hahmo on koreografi – kuten teoksen alkuperäinen kirjoittajakin. Liikkeen kautta korostuu hienosti kehon ja mielen välinen yhteys, ja se tuo esiin, kuinka keho kantaa mukanaan kokemuksia ja muistoja.
Tanssi, draama ja yhden henkilön elämäntarina yhdistyvät upealla tavalla. Näyttelijöiden lisäksi lavalla nähdään ammattitanssijoita, joiden keskinäinen yhteistyö on saumatonta.
Hannan roolihahmot Anne Syysmaa ja Saida Solla. Kuva Janne-Pekka Manninen. Oulun teatteri.
Hannan roolia esittävät näyttelijä Anne Syysmaa ja tanssija Saida Solla. He ovat läpi esityksen lähes koko ajan yhtä aikaa lavalla. Tämä asetelma tuo esiin hahmon moninaisuuden peilaten hänen sisäistä maailmaansa – sekä näkyvää että näkymätöntä minää. Kahden esittäjän käyttö korostaa myös sisäistä dialogia, joka konkretisoituu hienosti kahden esittäjän välisenä vuoripuheluna.
Ainoa kotini on teos, joka muistuttaa meitä elämän kauneudesta ja haavoittuvuudesta, ja siitä, kuinka tärkeää on rohkeasti kohdata menneisyytensä.
Esitykset jatkuvat suurella näyttämöllä koko syyskauden.
Näytelmän työryhmä: dramatisointi ja ohjaus Susanna Airaksinen, koreografia Panu Varstala, lavastussuunnittelu Aino Koski, pukusuunnittelu Karoliina Koiso-Kanttila, valosuunnittelu Elina Romppainen, äänisuunnittelu Jari Niemi ja maskeeraus- ja kampaussuunnittelu Eija Juutistenaho
Rooleissa: Elina Korhonen, Pentti Korhonen, Elviira Kujala, Joose Mikkonen, Merja Pietilä, Aki Pelkonen, Timo Pesonen, Janne Raudaskoski, Anne Syysmaa, Tuula Väänänen sekä vierailevat tanssijat Ville Sievänen ja Saida Solla
