Psykologi, psykoterapeutti ja kirjailija Nefertiti Malaty on koonnut Sentencedin kitaristi ja säveltäjä Miika Tenkulasta yksityiskohtaisen elämäkerran. Painopiste on musiikissa, mutta samalla lukuisat haastattelut avaavat miehen persoonaa. Teoksessa piirtyy kuva tinkimättömästä tekijästä, joka loi musiikkia intohimolla ja tarkkuudella.
Kasvava maine ja julkisuuden tavoittelu ei ollut Tenkulalle motiivi tehdä musiikkia. Sen sijaan hän soitti ja sävelsi omalla tyylillään, miettimättä, mikä uppoaisi yleisöön. Malatyn kirja tuo Tenkulan esiin lahjomattomana ja tekemiselleen uskollisena.
Kirja on myös Sentencedin ja suomalaisen hevigenren historiaa. Vaikka painopiste on Tenkulassa, saa lukija ohessa tuhdin annoksen tietoa metallimusiikin eri alatyyleistä ja niiden edustajista.
Myös Sentencedin tyyli muuttui vuosien myötä alun raskaasta melodisemmaksi. Muutoksen takana oli aina aito kiinnostus tehdä asioita eri tavoin, elää musiikkia uudesta kulmasta. Siihen ei kirjan mukaan levy-yhtiölläkään ollut lopulta sanottavaa, toihan musiikillisen ilmaisun monipuolisuus toisaalta koko ajan uusia kuuntelijoita.
Malatyn kiinnostus ja ihailu Sentencedin musiikkia ja Tenkulaa kohtaan kuuluu kirjan sivuilta. Kirjoittaja onnistuu kuitenkin väistämään vaikutelman fanikirjasta ja pystyy tuomaan esille moniulotteista kuvaa kohteestaan.
Malaty ei mässäile ongelmilla mutta kirjoittaa suoraan myös keikkamaailman nurjasta puolesta: nuhjuisista keikkabusseista ja runsaasta päihteidenkäytöstä. Sentencedin jälkeen Tenkulan elämässä alkoholi täytti bändin jättämää tyhjiötä yhä enemmän.
Oululaisena lukijana kuitenkin hiljaisesti hymähdin pohjoisen mystifioinnille, olkoonkin, että se oli kirjan mukaan myös osa Sentencedin imagoa. Lainaukset Kirsti Simonsuurin Pohjoisesta yökirjasta tuntuvat päälleliimatuilta. Lukiessa huomaa miettivänsä, mikä on pohjoista juroutta ja lahjomattomuutta, tylyyttäkin, ja mikä on estynyttä ja ujoa mielenlaatua, jokaisen omaa persoonaa.
Kirjassa kuvataan, miten Tenkulan sävellykset ja Sami Lopakan sanoitukset koskettivat ihmisiä. Sanoituksien synkkä kuvasto itsemurhasta ja kuolemasta antoi muotoa kuuntelijoiden hankalille tunteille ja sitä kautta myös helpotti oloa.
Laulaja Antti Railio kuvaa kirjassa ajatuksiaan Sentencedistä:
Yksi suurimpia fanituksen kohteitani oli nimenomaan Sentenced… Miikan musiikki oli suurelti vastuussa siitä, että selvisin rankoista ajoista elämässäni nuorempana. Sen musiikin kautta pystyin jotenkin kanavoimaan niitä kaikista synkimpiä ajatuksia ja tuntemuksia. (s. 283)
Melankolian mestari on juonellisesti hyvin etenevä ja mielenkiintoisesti kirjoitettu elämäkerta. Runsas lähdemateriaali ja haastattelut tuovat näkyville julkisen puolen Sentencedin ja Tenkulan vaiheista, mutta samalla äänen saavat myös Tenkulan hyvin ja henkilökohtaisesti tunteneet ihmiset. Malaty on tehnyt taustatyönsä tarkkaan.
Kirja antaa varmasti vielä paljon enemmän, jos suomalaisen metallimusiikin historia kiinnostaa, mutta genreä syvemmin tuntemattomallekin kirja toimii hyvin sen esittelynä. Melankolian mestaria ja musiikin merkitystä hänen elämässään Malaty lähestyy tarkalla ja ymmärtävällä otteella. Ja kirjaa lukiessa voi melkein samalla kuulla mielessään, miten Tenkulan kitara soi.