Vakooja on ensimmäinen Coelhoni. Oletan, että se eroaa hänen muista kirjoistaan, onhan tämä tositapahtumiin perustuva tarina Mata Harin elämästä – tai otteita hänen elämästään tyyliteltynä. Mukaansatempaava, kevyt, nopealukuinen, mutta ajatuksia herättävä kirja on suositeltavaa matkalukemista vaikkapa viikonloppureissulle.
Mata Hari oli 1870-luvulla Hollannissa syntynyt kohuttu tanssija ja yläluokan prostituoitu, joka tuomittiin Ranskassa kuolemaan vakoilusta Saksan hyväksi vuonna 1917. Taustatietoa naisvakoojista minulla oli Tampereen Vakoilumuseosta. Huomioni kiinnittyi siellä siihen, että monilla naisvakoojalla uraan liittyivät seksuaaliset suhteet. Vakoilu ja seksi olivat keinoja edetä elämässä. Äimistelin miten dramaattista, paljon elokuviakin villimpää, seikkailua vakoilun maailma on ollut museotekstien perusteella.
Mata Hari on esimerkki naisesta, joka eli epäsovinnaisen elämän aikana, jolloin itsenäistä, seksuaalisesti vapaata ja häikäilemätöntä naista ei katsottu hyvällä. Hän saattoi elää valitsemallaan tiellä vain niin kauan, kun oli nuori ja kaunis. Eikö hän osannut pelata peliään tarpeeksi hyvin, saiko hän pelissä huonon käden vai oliko hän sotaa käyvien valtioiden virkamiesten syntipukki? Ehkä kaikkea tätä. Surullista kuulla, että seksi voi olla keino pärjätä, ja vain tiettyyn pisteeseen saakka. Ja ettei edes luksustason seuranaisen asema takaa kovassa paikassa kumppanien uskollisuutta. Ainakaan kaksinaismoralistisessa ja sotaa käyvässä Euroopassa.
”Kyllä, minä olin prostituoitu, mikäli sellaisena pidetään ihmistä, joka antaa hellyyttä ja nautintoa, ja saa vastineeksi koruja ja palveluksia. Kyllä, minä olin valehtelija, mutta niin hillitön ja parantumaton, että usein unohdin, mitä olin sanonut ja jouduin miettimään pääni puhki miten saisin korjattua harkitsemattomat puheet.”
Burleskista kiinnostuneelle oli mielenkiintoista lukea Mata Harin urasta eroottisena tanssijana. Kirja antaa vaikutelman, että hän oli ensimmäinen tunnettu burleskiesiintyjä Euroopassa. Googlailun perusteella hän ei edes riisunut itseään täysin alastomaksi, mutta tuohon aikaan jo alastomuuden jäljittely oli uutta julkisemmilla lavoilla.
Mata Hari teloitettiin tasan sata vuotta sitten. Normien mukainen elämä olisi merkinnyt tylsää arkea, joka ei ollut hänen luonteelleen vaihtoehto. Nuoruudessa elämä kohteli Mata Haria kaltoin ja hän päätyi tavoittelemaan asioita, joista pystyi vielä nauttimaan: huomiota, seikkailuja, materiaa ja vaikutusvaltaa. Oli ikävä lukea, miten vaarallista sellainen elämä oli 1900-luvun alussa naiselle. Ja samalla se on hyvä muistutus siitä, miten vapauden eteen on taisteltu ja ettei vapaus ole mikään itsestäänselvyys.