Julma kohtalo on jakanut prinssi Yarville melko huonot kortit. Kun toinen käsi on jäänyt syntymässä puolikasvuiseksi tyngäksi, jolla ei heilutella sen enempää kilpeä kuin kirvestäkään, Yarvi ei ole edes omasta mielestään kaikkein todennäköisin ehdokas uudeksi kuninkaaksi, muiden käsityksistä puhumattakaan. Mutta niin vain kohtalo kohottaa Yarvin hetkeksi vallan korkeimmalle huipulle, paiskatakseen hänet sitten alas orjuuteen ja kahleisiin. Matka takaisin valtaistuimelle on täynnä vaaroja, yllättäviä käänteitä ja omituisia kohtaamisia.
Vain puoliksi kuningas on brittiläisen Joe Abercrombien Särkynyt meri -trilogian (alkuteos Shattered Sea) avausosa. Trilogian kaksi jälkimmäistä osaa (Halki puolen maailman ja Puolikas sotaa) ilmestyvät Jalavan julkaisemina vielä tämän vuoden aikana. Julkaisijan saatteessaan antamien tietojen mukaan Abercrombien trilogia on kansainvälisesti varsin menestynyt, sillä sitä julkaistaan yli 20 maassa ja myyntiluvutkin lasketaan sadoissa tuhansissa.
On helppo huomata, että Abercrombien suosio ei ole pelkästään hyvää tuuria ja markkinahumua. En ole varsinaisesti mikään suuri fantasian ystävä, jonka seurauksena kirjan ensimmäiset parikymmentä sivua olivat minulle lähinnä taistelua omia ennakkoluulojani vastaan. Sen jälkeen tarina veikin täydellisesti mukanaan, ennakkoluuloni pysyivät hiljaa aina takakanteen saakka. Tämä lienee toimivan tarinan merkki.
Lähtökohtaisesti kertomus vastentahtoisesta kuninkaasta, joka juonitellaan eroon vallastaan ja joka joutuu taistelemaan tiensä takaisin monen mutkan kautta, saattaa kuulostaa hieman kuluneelta, mutta Abercrombie on saanut sen elämään aivan uudella tavalla. Yksi tärkeimmistä tekijöistä tässä on harkiten rakennetut ja jopa jossain määrin yllättävät henkilöhahmot. Näistä tärkein on toki tarinan keskeishahmo prinssi Yarvi – raajarikko, joka on hiljalleen sisäistänyt muiden epäilykset omantunnon äänekseen. Kaukana ovat hulmuavatukkaiset ja lihaksikkaat miekkasankarit, jotka voidaan lainata suoraan heavy metal -levyjen kansiin. Toisaalta se on juuri Yarvin inhimillisyys ja vajavaisuus, jotka tekevät hänestä niin helposti samaistuttavan hahmon. Hieman toisella tavalla kiinnostava on Etelätuulen kapteeni Shadikshirram – viinapullonhengen armoilla elävä nainen, jonka väkivaltaiset raivonpurkaukset saisivat Conaninkin ottamaan taka-askelia.
Onnistuneet henkilöhahmot eivät vielä takaa onnistunutta tarinaa, vaan tarvitaan myös mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja syvempiä ulottuvuuksia. Abercrombien romaanissa on molempia enemmän kuin riittävästi. Hieman vaatimattomissa puitteissa mukaan tuodut hahmot kasvavatkin tarinan edetessä yllättäviin mittoihin, ja omituisia koukkuja riittää loppuun asti. Tärkeintä on kuitenkin se, että tarttuvan ja mukaansatempaavan pinnan alta löytyy myös syvempiä, filosofisia teemoja, jotka kohottavat kertomuksen ohimenevän pintaviihteen yläpuolelle. Abercrombien romaanissa tällaisia ovat oman vajavaisuuden ylittäminen, ystävyys, rehellisyys ja lupausten pitämisen velvollisuus. Hän on vieläpä osannut käsitellä näitä teemoja sortumatta imelyyteen tai korniuteen.
Yhteenvetona sanoisin, että Vain puoliksi kuningas on takuuvarma hankinta fantasian harrastajille ja erinomainen ensimmäinen askel niille, jotka vielä empivät suhtautumistaan kyseiseen genreen. Suuri kiitos teoksen onnistuneisuudesta kuuluu myös kääntäjälle, joka on saanut Abercrombien tekstin taipumaan jouhevasti suomen kielelle. Samalla tavalla ihailtavaa on kirjan tarkka oikoluku.