Henri Hirvenoja: Venus ja Jupiter
Runoilijan kasvutarina
Henri Hirvenojan Venus ja Jupiter on ihastuttava runokokoelma, kokoelma lapsena ja teini-ikäisenä kirjoitettuja runoja. Se on kirjoittajansa kuudes runokokoelma. Runoilija löysi isänsä kuolinpesää siivotessaan pahvilaatikollisen runoja ja luonnoksia. Varhaisimmat ovat ajalta, jolloin Henri oli 5-vuotias, vuodelta 1975. Aluksi hän saneli runonsa, myöhemmin kirjoitti itse.
Hyvä metsästäjä.
Et saa ampua eläimiä.
Eläimet ovat surullisia,
jos jäniksen poikasia ammutaan
tai ei ole ruokaa.
Luonto on niin pelkäävä.
Voit etsiä jotain ammattia.
Rupea vaikka biologisia.
Katso, ovathan muutkin
ihmiset löytäneet ammatteja.
Herääviä tunteita
Kokoelman alkuosan runot ovat hämmentävän viisaita, täynnä ajattelua ja pohdintaa maailmasta. Uskomatonta, kuinka noin pieni lapsi pystyy välittämään ajatuksensa ja ilmaisemaan ne niin selkeästi. Ihan täytyi lukea puolisolle näitä ääneen, niin liikuttavia ne ovat.
Runot etenevät kokoelmassa kronologisesti lapsuudesta teini-ikään. Lapsuuden runoissa painottuu syvä huoli luonnosta ja eläimistä. Teini-iässä katse kääntyy itseen ja hetken päästä myös toiseen, siihen toiseen, johon katse kiinnittyy. Lisäksi runoissa kuvaillaan nuoruuden jokapäiväisiä tekemisiä, kavereita ja tunteita, joita kasvaminen herättää.
Me moikattiin aivan
väärään aikaan.
Eikä lähdetty
toistemme mukaan.
Eikä tullut
ylimääräistä
hiekkaa
sisälle kummankaan
kotiin.
Aikamatkailua
Runot tarjoavat aikamatkan 1970-80-luvun lapsuuteen ja nuoruuteen mankkoineen ja mopoineen. Elävät havainnot sisältävät myös ironiaa, joka pitää osata lukea rivien välistä.
Kasvaminen lapsesta nuoreksi ja nuoresta aikuiseksi on näkemistä ja kokemista sekä yritystä ymmärtää itseään ja ympäröivää maailmaa. Kokoelman loppua kohti runot muuttuvat filosofisiksi, pohtiviksi – kantaa ottaviksikin.
Ei ole
elämää
ilman
turhaa
kulutusta
eikä elämä
ilman
turhaa
kulutusta
ole tosi
elämää.
Ihastuin runokokoelmaan. Vaikka teoksessa on paljon asiaa, vakavaakin asiaa, siitä hehkuu teeskentelemättömyys. Aistin vapauden, kirjoittamisen ja luomisen riemun. Runot ovat täynnä energiaa, elämää ja tulevaisuuden toivoa. Aivan liikutuin monen runon äärellä.
Mietin, että kokoelma olisi erinomainen myös sellaiselle lukijalle, joka ei lue runoja. Tästä on helppo aloittaa. Ei ole turhaa kikkailua, brassailua, ei vaikeaselkoisuutta – ei hukkumista symbolien suohon. Kokoelma tarjoaa viisaita ajatuksia, lämmittäviä mietelmiä ja herkullisia oivalluksia. Tähän kokoelmaan palaan vielä.
Minun haaveeni
on päästä paikkaan,
jossa ihmiset ovat
ystävällisiä ja
saan kerätä kiviä
puiden vehreydessä
Lukekaa runoja!
Aloittakaa tästä.
LISÄÄ JUTTUJA:
