Rouva C.
Minna elää!
Vuonna 2019 vietetään Minna Canthin 175-vuotisjuhlaa, mikä näkyy myös tämän syksyn ja ensi vuoden kauno- ja tietokirjallisuusuutuuksissa. Loistavan lähtölaukauksen juhlavuodelle tarjoaa syyskuussa ilmestynyt Rouva C., joka on Lempi-esikoisromaanistaan (2016) tunnetuksi tulleen Minna Rytisalon kirjoittama elämäkertaromaani Minna Canthista.
Rouva C. kuvaa viehättävästi nuoren Minnan matkaa opintoihin ja avioliittoon, kasvua suurperheen äidiksi ja vähäosaisten puolustajaksi. Rytisalo on rajannut Minnan elämän käsittelyn nuoruusvuosista aviomiehen kuolemaan, mikä on toimiva ratkaisu. Teoksen lopussa Minnan kirjailijan ura on vasta alussa – mikä voi lukijaa myös harmittaa. Minnan elämässä olisi voinut kulkea mukana pidempäänkin. Tästä huolimatta tarina päättyy juuri oikeaan kohtaan, sillä Minnan nuoruusvuodet ansaitsevat päästä valokeilaan.
Uusi elämä järvikaupungissa
Miten nuoresta Minna Johnsonista sitten tulee rouva Canth, luja ja herkkä nainen, jolla on visioita ja kova tahto? Tarinan alussa kuvaillaan Minnan oloja lapsuudenkodissa Kuopiossa, jossa odottaa ahdistava tulevaisuus ”siannaamaisen Jaakobin” rouvana ja isän kaupan jatkajana. Tylsistyttävä kauppiaan rouvan elämä ja pakkoavioliitto eivät ole Minnaa varten. Hän puhuu isänsä ympäri ja hakee Jyväskylään opettajaseminaariin.
Teokset tapahtumat sijoittuvat pääosin järvikaupunkiin eli Jyväskylään. Minna nauttii opiskelusta ja älyllisistä haasteista seminaarissa sekä saa ystävän, Floran. Minnan ja Floran ystävyyssuhteen kuvaus on äärimmäisen kiehtovaa ja realistista: aluksi ystävyys on koulutyttömäisen omistautunutta, mutta elämän myllerryksissä se kokee kovia. Toinen ei ehkä olekaan sellainen ihminen, jollaiseksi tämän halusi kuvitella, ja aikaa myöten ihminen myös muuttuu. Alun kolmiodraama jättää toveruuteen pysyvän särön: Flora on ihastunut luonnontiedon opettajaan Ferdinand Canthiin, mutta lehtori iskeekin silmänsä Minnaan.
Ihastus on aluksi yksipuolista, sillä Minnaa kihlautuminen oman opettajan kanssa ei kiinnosta. Kun Ferdinand on opintomatkalla Saksassa, Minna kokee seminaarissa traumaattisen hetken, kun joutuu rehtorin lähentelemäksi. Opinnot jäävät kesken ja Minna palaa Kuopioon vanhempiensa luokse. Voimat ovat loppu ja mieli mustenee.
Rakkaus kasvaa hiljalleen
Elämänilonsa menettänyt Minna kokee kuitenkin uuden lähentymisen Ferdinandin kanssa kirjeenvaihdon avulla. Tästä rakkaustarina vasta alkaa, ja rakkaus kypsyy ja kasvaa pikkuhiljaa. Jyväskylään asettuva nuoripari oppii tuntemaan toisensa todella vasta avioiduttuaan. Molemmat kunnioittavat toistensa mielipiteitä ja älykkyyttä, ja ilman miehensä tukea Minna ei olisi voinut toteuttaa omia visioitaan. Kaikeksi onneksi myös Ferdinand on moderni eikä halua holhota vaimoaan. Sen sijaan järvikaupungin väki hämmästelee ja paheksuu touhukasta Minnaa, joka paitsi auttaa vähäosaisia myös puhuu ja kirjoittaa viinan kiroista, tyttöjen koulutuksesta, taikauskon kitkemisestä ja muista aikakauden tabuista. Minna näkee kohtaloita, joista tulee myöhemmin hänen teostensa aihioita. Kasvu kirjailijaksi alkaa jo kauan ennen ensimmäistä julkaistua teosta.
Energisiä kausia seuraa sängyn pohjalle vievät synkät jaksot, kun vastoinkäymisiä ja torjuntaa kokeva Minna masentuu. Lapsia syntyy tiheästi ja vauva-ajalla on myös oma osansa mielialaongelmissa. Minna tiesi, millaista synnytyksen jälkeinen masennus on. Tätä puolta Suomen ainoasta liputuspäivän saaneesta naisesta ei tuoda turhan usein esille, vaikka juuri ihmiskuvan moniulotteisuus kiehtoo ja saa samaistumaan.
Rakkaus auttaa pääsemään yli vaikeista ajoista. Ferdinandin ja Minnan suhteen kuvaus tekee vaikutuksen: ”Tällainen on avioliitto, tällainenkin: toinen tietää mitä toinen haluaa ja antaa sen hänelle, joskus tietää paremmin kuin itse tietäisi, ja niin kauan kuin niin on, käsi ojentuu kättä kohti ja ihminen toista. Tämän he tiesivät, ja että kuin sattuman oikusta heille oli käynyt hyvin.”
Minnan ja Ferdinandin elämä on täynnä sekä onnen hetkiä että suuria murheita. Oman huolensa aiheuttaa Minnan kotiväki Kuopiossa. Alkoholismi ja sairaudet piinaavat lähipiiriä. Lopulta Ferdinandin kohtalo muuttaa Minnan ja lasten elämänsuunnan pysyvästi. On jälleen etsittävä uudet keinot selviytyä.
Fiktiosta ja faktasta syntyy uusi Minna
Minna Johnsonin ja lehtori Ferdinand Canthin avioliitto on vähemmän käsitelty aihe, ja Rytisalon elämäkertaromaani tarjoaa yhden näkökulman siihen, millainen suhde olisi voinut olla. On kuitenkin muistettava, että Rouva C. ei ole tietokirjallisuutta vaan fiktiota, jossa on mukana myös muunneltua faktaa. Jälkisanoissa Rytisalo kertoo käyttämistään lähteistä mutta painottaa ottaneensa taiteellisia vapauksia. Rouva C.:n Minna on omalaatuinen fiktiivinen hahmo, mutta juuri siksi niin todellinen ja kiinnostava.
Kirjailijan yksi hienoimmista tehtävistä on historian aukkojen täyttäminen, kuvittelu ja eläytyminen. Näin historiallisesta henkilöstä voi tulla jälleen lihaa ja verta. Minnasta piirtyy kuva sekä herkkänä että voimakkaana naisena, jonka roolit äitinä, vaimona, yhteiskunnallisena vaikuttajana ja luovana kirjoittajana muodostavat samaan aikaan ristiriitaisen ja eheän ihmiskuvan.
Minnan ajatukset olivat 1800-luvun lopun yhteiskunnassa moderneja, eivätkä ne silti vieläkään ole vanhanaikaisia. Minnan toimeliaisuudelle ja vahvalle arvomaailmalle on tarvetta 2010-luvulla. Rouva C. todistaa, ettei Minna ole kansakunnan kaapin päälle pölyttynyt hahmo, vaan nainen, joka elää myös tässä ajassa.
LISÄÄ JUTTUJA:
