Raskas askel: kertomus juoksijan synnystä
Matka alkaa eräästä krapulaisesta aamusta, jolloin Riekki sai päähänpiston alkaa juoksemaan. Vähitellen askelletaan aktiivijuoksijan maailmaan. Päästään asiaan, jossa juokseminen on elämäntapa ja sen jälkeen paluuta vanhaan ei enää ole.
Kirja kertoo kantapään kautta opituista juoksun lainalaisuuksista, mitä tarkoittaa aloittaa nollasta ja tulla maratoonariksi. Siinä käsitellään varusteita, harjoittelua ja puhutaan tietysti juoksemisen ihanuudesta ja kerrotaan mitä tarkoittaa tulla riippuvaiseksi juoksusta. Varsinaisia harjoitusohjelmia tästä kirjasta ei löydä, mutta vinkit niiden etsimiseen toki annetaan. Voin samaistua Matin tekstiin täysin ja naureskella mukana. Matin tyyli kirjoittaa on kepeä, mutta asioita sanotaan varsin suoraan. Puhutaan, ehkä hölmöiltä vaikuttavista asioista kuten vessassa käymisestä ennen kisaa, mutta voin vakuuttaa, että se on varsin tärkeä ja miettimisen arvoinen asia maratoonarille.
Kirjasta löytyy myös vertaistukea, etenkin kun puhutaan juoksijan terveydestä – ja sairaudesta. Myönnän, että kirjan lukeminen on kuin puukkoa tökkisi vielä vähän syvemmälle haavaan. Minun(kin) pitäisi olla viimeistelyharjoituksissa maratonille, mutta istun kirjoittamassa juoksukirjasta. Rasitusvamma pilaa kesän kisakauttani, mutta tämä on valitettavan tuttua juoksijoille. Lohtua voi tilanteeseen hakea vaikka siitä, että Matti kertoo kirjassaan päässeensä lähtöviivalle 60 % kisoista, minulla tämä on ensimmäinen peruuntunut kisa, tai myönnän yhden kisan kävelleeni läpi kun yhtään juoksuaskelta en pystynyt ottamaan, mutta henkinen kantti ei antanut periksi jättäytyä kokonaan pois lähtöviivalta. Pohjimmiltaan tästä on kyse kun puhutaan juoksemisesta – lenkille lähdetään sateessa ja pakkasessa. Kisoihin lähdetään kokeilemaan – jos sittenkin.
Raskas askel on kirja jokaiselle aktiiviselle juoksuharrastajalle, sitä lukiessa voi nyökytellä ja olla samaa mieltä, hakea uusia vinkkejä juoksuun. Toki Mattikin huomauttaa useaan otteeseen, että mikä valmistautumisessa sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Itsekään en allekirjoita kaikkia ohjeita, mutta on aina mielenkiintoista tietää miten toiset juoksijat valmistautuvat ja ottaa niistä ideoita. Ja jos vasta miettii juoksuharrastuksen aloittamista, kirja kannattaa lukea, niin tietää mistä juoksussa ja juoksuhulluudessa on kysymys. Siinä vaiheessa voi vielä pysähtyä miettimään, haluaako moiseen maailmaan kuulua mukaan. Itse suosittelen kipittämään mukaan, vaikka erittäin puolueellista näkemystä tarjoankin.
Hauskaa on se, että vaikka näitä oppaita lukee kuinka paljon tahansa tuntuu, että jokainen harrastaja tekee samat virheet. Juoksuharrastukseen tuntuu siis kuuluvan myös se, että toisen kokemuksista ei osaa ottaa opiksi, vaan on itse käytävä läpi samat raskaat askeleet kuin muutkin. Jos haluaa päästä edes vähän helpommalla ja välttää virheitä tämäkin opas tarjoaa runsaasti käytännön vinkkejä, kunhan vaan uskoo niitä. Ja kun tämä kirja on luettu, voin suositella lukemaan Matinkin kirjassa usein maininneet Karnazesin kirjat, näköjään juoksijat lukevat myös samoja kirjoja – juoksemisesta.
LISÄÄ JUTTUJA:
