H H Heinonen: Pala omaa taivasta
Kolme naista – kolme kohtaloa
Henna Helmi Heinosen syväluotaava romaani Pala omaa taivasta kurkistaa kolmen erilaisen naisen elämään. Heistä jokainen on jollain tavalla hukassa ja etsii omaa polkuaan.
Ansku on aina tehnyt niin kuin muut haluavat. Hän on jumissa pienessä kylässä, josta ei tunnu pääsevän pois, vaikka haluaa. Mies ja poika tuntuvat riippakiviltä, anopista puhumattakaan. Työ kotisairaanhoidossa on raskasta ja taakkaa lisää huonokuntoisen äidin hoitaminen. Kun alkoholisoitunut isä ilmestyy seudulle, ikävät lapsuudenmuistot palaavat Anskun mieleen. Epätoivo ajaa epätoivoisiin tekoihin itse kunkin.
”Hänellä oli suunnitelma, että lähtee. Ihan minne tahansa, etelään tai pohjoiseen, kunhan pääsisi pois täältä, missä hän ei koskaan ole mitään muuta kuin se sama.”
Joanna pyörittää perheen arkea niin että kulissit huojuvat. Hän on uhrannut oman uransa, jotta lapset saisivat aina tulla koulusta kotiin lämpimän aterian ääreen. Joanna hyväksyy miehensä naisseikkailut, mutta huolella rakennetun perheidyllin särkyminen olisi maailmanloppu. Kun oma tytär oireilee, erilaisista pelkotiloista kärsivä nainen on ihmeissään: miksi hänen täydellisesti kasvattamansa lapsi ei voi hyvin?
”Kun Joanna eteisessä pysähtyy, veren kohina täyttää korvat. Hän kävelee tiskikoneelle ja nostelee astioita sisään. Likaisten loppuessa hän ottaa kaapista puhtaita ja jatkaa.”
Laura on kova bisnesnainen, joka ei tunnu löytävän elämänsä rakkautta. Hän myy yrityksen ja jonkin aikaa kaikki on mahdollista: miljoonalla eurollahan voi ostaa vaikka koko maailman! Kun jokapäiväistä työssäkäyntiä ei enää ole, Laura ehtii tutustua sukujuuriinsa ja miettiä paikkaansa – kuuluuko hän kaupunkiin vai maalle. Etäiset välit sukulaisiin ja ystäviin pistää miettimään, mikä elämässä on tärkeintä.
”Miljoona euroa, oikeastaan tarkalleen 1,02 miljoonaa, neljäkymmentäkaksi ja puoli prosenttia kauppasummasta, on hänen elämäntapansa hedelmä.”
Heinonen on kirjoittanut teosta useita vuosia ja se näkyy: hän on saanut tarinaan pituutta mutta myös äärimmäisen koskettavaa syvyyttä. Jokaisen naisen tarina on kehityskertomus. Lapsuudessa koetut vaikeudet heijastuvat myös aikuisuuteen – tosin kaikki heistä eivät sitä huomaa ajoissa. Kirja rohkaisee selvittämään ongelmat ennen kuin on liian myöhäistä. Toisaalta näiden naisten elämässä ei tapahtuisi muutosta parempaan, jolleivät asiat kärjistyisi tarpeeksi pahasti. Kirjan kantava teema voisikin olla kliseisesti ”vaikeuksien kautta voittoon”.
Tarina ei ole kepeää luettavaa, sillä raskaat aiheet vyöryvät sivulta toiselle. Välillä toivo kaikkoaa kokonaan ja lukija tempautuu mukaan ahdistuksen syövereihin: eikö näille naisille tapahdu mitään hyvää? Kuinka paljon pitää kestää, jotta elämä muuttuu siedettävämmäksi? Onneksi valonpilkahduksiakin on näkyvissä. Heinosen käyttämä vivahteikas kieli elävöittää kerrontaa, ja tarkkanäköinen kuvailu saa lukijan uppoutumaan tarinaan. Henkilöiden taustoitukseen olisi puolestaan kaivannut laajennusta, jotta menneisyyden tapahtumat eivät olisi jääneet epäselvien vihjailujen varaan.
LISÄÄ JUTTUJA:
