Näkymätön lapsi

Perjantai-iltana seitsemän aikoihin näen liki parimetrisiä valkoisia peikkoja. Oulun teatterin pienellä näyttämöllä touhuavat Muumit ystävineen. Lasten ja lapsenmielisten vauhdikkaan näytelmän, Näkymätön lapsi, ensi-ilta oli perjantaina 16. maaliskuuta.

Valojen sammuessa pieniä ja vähän isompia muumien ystäviä jännittää. Pienet katsojat kuiskivat, mistähän ne tulee?

Muumipeikko, Muumimamma, Muumipappa ja Pikku-Myy ovat keränneet syksyn satoa. Pikku-Myy on poiminut kangassieniä ja huudahtaa, että viime vuonna keräsi vain kärpässieniä! Yleisöllä on hauskaa seuraavan tunnin ajan.

Tarina näkymättömästä lapsesta on suloinen. Tuutikki tuo taloon pienen Ninni-tytön joka on näkymätön. Olentoa on peloteltu niin, että se on menettänyt ääriviivansa ja lopulta kadonnut näkyvistä. Muumipeikon ja ystävien tehtävä on saada Ninni taas näkyväksi.

Ninnin näkymättömyys on teatterinäyttämön taikuutta. Hahmot reagoivat näkymättömän olennon läsnäoloon ja käpälänjäljet näkyvät lattiassa Ninnin kulkiessa. Äänillä, valolla ja lavastuksen trikeillä on luotu sujuvaa ja ihmeellistä kerrontaa. Illalla olento pöyhii tyynyä ja menee peiton alle – aamulla juo kahvit ja tiskaa kupin. Niinni on kiltti, mutta näkymätön ja äänetön.

Näytelmä perustuu Tove Janssonin novellikokoelman pieneen kertomukseen, Tarina näkymättömästä lapsesta (1962). Muumitarinat ovat oivaltavia ja filosofisiakin satuja, joissa on useita kerroksia. Rakastettujen hahmojen tuominen näyttämölle on hauskaa, mutta haasteena on aina näkökulman valinta.

Näkymätön lapsi tarjoaisi lukemattomia mahdollisuuksia tulkintoihin sekä rinnastuksia ajankohtaisiin teemoihin. Ilmeisin olisi lapsen (tai aikuisen) sosiaalinen näkymättömyys. Teemoja voisivat olla myös lapsen yksinäisyys, koulukiusaaminen tai ulkonäköpaineet.

Ajankohtainen rinnastus olisi useiden naisnäyttelijöiden ulostulo kaltoinkohtelusta Aku Louhimiehen elokuvien kuvauksissa. Metoo-kampanja on rohkaissut lukemattomia naisia tulemaan näkyviksi.

Muumipeikko ja näkymätön lapsi Oulun teatterissa

Vakavia asioita kannattaa joskus pohtia, mutta Oulun teatteriin ei tarvitse mennä kulmat kurtussa. Alma Lehmuskallion ohjaama ja dramatisoima Näkymätön lapsi on ennen kaikkea hauska lasten näytelmä. Pikkuiset veikeät ötökät ilmestyvät takasta ja milloin mistäkin kolosta keppostelemaan. Pienet katsojat yleisössä osoittavat heti kaverilleen tai äidilleen, missä riiviöt puuhailevat.

Keppostelua ja pientä kiusaamista on yllättävän paljon, mutta voimakkaan visuaaliseen maailmaan tottuneille lapsille tapahtumia olisi voinut olla tiheämminkin. Ennen loppua on pieni suvantovaihe ja Pikku Myyn Omenalaulu. Jos lapsille on pakko aina laulaa, olisi kiva, jos laulu olisi hyvä ja tarttuva.

Milla Järvinen on enemmän ja vähemmän näkyvänä Ninninä hauska ja Annina Rokka on pienessä roolissa Tuutikki. Merja Pietilässä taitaa asua Pikku-Myy, tai sitten hän on roolissa sisällä vakuuttavasti. Pikku-Myy on ärsyttävyydessäänkin näyttämön ilopilleri.

Muumien näyttelijätyöstä en suuria voi kertoa, sillä muumithan ovat aika ilmeettömiä. Rooleissa ovat sisällä Antti Launonen (Muumipeikko), Pentti Korhonen (Muumipappa) ja Kirsti Valve (Muumimamma). Tarinointi ja ääniroolit ovat onnistuneita, mutta vähän jää tunne, että muumit hiimailevat  kömpelösti näyttämön takaosassa.

Ehkäpä muumin kuuluukin olla vähän kömpelö ja Muumi-brändiä varmasti valvotaan tarkasti. Silti olisin kaivannut, että muumit olisivat tulleet yleisöä lähemmäksi, ehkä jopa ottaneet kontaktia, sillä parimetrinen muumi on vaikuttava ilmestys.

Näytelmän lavastus ja trikit ovat kekseliäitä ja hauskoja. Muumiväen äkkiväärät puheet ja tuumailut huvittavat lapsia ja aikuisia. Tove Janssonin mahtava teksti ja jekkuilevat pikkuötökät on yhdistetty vauhdikkaaksi lasten näytelmäksi.

Vaikka Näkymätön lapsi on upeasti tehty ja näytelty, ihan vähän jää olo, että kokemus ei ole niin vaikuttava kuin hienojen osasten summan pitäisi olla.

Hörppään Tuutikki-muumimukista teetä, ja mietin, että mitä näytelmästä jäi puuttumaan? Olisiko pitänyt olla enemmän menoa ja vauhtia, vähemmän kiusaamista vai pohdiskelevampi ote? Ehkä olisi riittänyt, jos muumiväki olisi tullut yleisöä vähän lähemmäksi.

Pieni yleisö on vaativa ja lahjomaton, ja vaikutti ihastuneelta näytelmän jälkeen – se on tietenkin riittävästi.

Tove Jansson: NÄKYMÄTÖN LAPSI
Oulun teatterin pienellä näyttämöllä
Ensi-ilta perjantaina 16. maaliskuuta.

Akuperäisteos Tove Jansson
Ohjaus ja Dramatisointi Alma Lehmuskallio
Skenografia Veera-Maija Murtola
Äänisuunnittelu ja musiikki Jari Niemi
Valosuunnittelu Mika Ryynänen
Rooleissa Milla Järvinen, Kirsti Valve, Pentti Korhonen, Antti Launonen, Merja Pietilä ja Annina Rokka

Esitysoikeudet Agency North/Moomin Characters

LISÄÄ JUTTUJA: