Riikka Pulkkinen: Lumo

Lumoavan tarinan taika

26.09.2022
Teksti:

Riikka Pulkkisen seitsemäs kirja, Lumo, kutsuu lukijansa odottamattomaan, yllättävään, tuntemattomaan. Kiintoisaa on erityinen suhde ruumiillisuuteen ja sen tutkimiseen, kuten Pulkkisen aiemmissakin kirjoissa. Tällä kertaa kyseessä on nuoren tytön kuollut ruumis. 

Eräänä aamuna 17-vuotias Philippa Laakso löytyy kuolleena kotitalonsa edestä. Nuoren kuolema on yllätys ja toisaalta ei ole. Enteilevä jännitys lopullisesta on pakenevaa leikkiä ja fantasiaa. 

Kuka oli tyttö?

Kukaan ei tiedä. 

Heijastumia, mitä näemme itsessämme ja toisissamme, jotkut niistä muuttuvat kuviksi, identiteeteiksi, ihmisiksi. Emme tiedä keitä olemme. Lopulta uskomme tietävämme, kunnes kaikki muuttuu, ja huomaamme epätietoisuuden elämänmysteerin ympärillä.

Tyttö on kaikki, kuka kenellekin, mitä milloinkin. Tytön äiti masentuu ja tyttö muuttuu, ei palaa ennalleen. Hän oppii tarinoilla lohduttamisen.

Tyttö oli oppinut maatuskana olemisen taidon. Kuoren alla oli aina uusi kuori, iloinen, outo, hassu. Kuoret saattoi pukea ylleen ja riisua, ja tarinat vaihtuivat sitä mukaa.” 

Näemme toistemme sisään ja sulaudumme yhteen. Emme tiedä mikä on sinua, mikä on minua. Ehkä kysymys on siitä, miten tulla toimeen oman varjonsa kanssa. Sijoittaa oman varjon osa toiseen? Miten ihmisten rajat asettuvat toistensa lomaan? Mikä oli minua ja mikä sinussa oli minua? 

Kuva tytöstä täydentyy. Inhimillisyys, hauraus nousee esiin kevyin vedoin: kyseessähän oli lapsi! 

Tarina pitää otteessaan

Tarina kutsuu mukaansa ja välillä nauran ääneen. Kappaleet ovat lyhyitä ja intensiivisiä. Pulkkinen kertoo kirjoittaneensa kirjan pääosin pandemian aikana. Tuntematon aika jättää tilaa fantasioille. Ne muuttuvat vähitellen todenmukaisiksi, eikä alkuperäistä enää ole. Nuoren kuolema voisi merkitä myös ajanjakson loppumista: surua ja lopullisuutta lapsuuden päättymisestä.

On nuoruuden viimeinen kesä. Elämä on kiihkeää ja kaikki on heille mahdollista: Leikki, kuvittelu ja todellisuus – kunnes yhtenä päivänä se on päättynyt.

Yksi juttu vielä, baby, odota!
Minä olen kaikkea mitä ikinä osaatte kuvitella, ja sellaistakin, mitä ette halua sanoa ääneen.
Olen tyttöjen tyttö.
En osaa pysyä totuudessa, mutta se ei ole minun vikani vaan maailman, jossa elän.
Joten mitä te haluatte tietää minusta?

Lumo
Riikka Pulkkinen 

Otava
382 sivua


LISÄÄ JUTTUJA:

Palm Beach Finland Moottoripyörällä silkkitietä Oulusta Kathmanduun