Miten valo putoaa
Kaunis tarina kuljettaa lukijan Bulgariaan, Englantiin ja Suomeen
Katriina Ranteen romaanissa Miten valo putoaa kaksi toisilleen tuntematonta, elämän kolhimaa selviytyjää löytävät toisistaan lohduttavan kuuntelijan.
Romaanin päähenkilöt Aaro ja Lala tulevat täysin erilaisista lähtökohdista. Eläkkeellä oleva suomalainen fyysikko Aaro on Lontoossa asuva leski, joka ei ole koskaan päässyt yli vaimonsa kuolemasta. Lala puolestaan on nelikymppinen siivooja, joka on tullut nuorena Bulgariasta Lontooseen paremman elämän toivossa. Lala laittaa kaupan ilmoitustauluun lapun, minkä seurauksena Aaro ja Lala ryhtyvät kirjeenvaihtoon. Molempien menneisyys kuoriutuu esiin kipuineen ja iloineen merkillisessä kirjetoveruudessa. Sekä Aaro että Lala kaipaavat lapsuudenkotia, jota ei enää ole.
Aaron kohtalo saa tarinassa suuremman roolin, mutta Lalan kokemuksista syntyy kiinnostavampi jännite. Lalan nuoruus Bulgariassa, salainen rajanylitys, kokemukset pakolaisleirillä ja lopulta uuteen yhteiskuntaan integroituminen ovat ilmiöitä, jotka koskettavat nykypäivänä. Miltä tuntuu, kun kotimaa ei ole sama kuin ennen? Missä määriin uuteen asuinpaikkaan pitää integroitua? Lalan maailmassa koti ei ole täysin kummassakaan. Lala arvostaa itseään yksilönä, eikä halua muiden määrittävän sitä, kuka hän on: ”Siivoojana hän oli yleensä ihmisille näkymätön. Lala oli mieluummin ei-kukaan kuin otti sen ainoan roolin, jonka britit olivat valmiita hänelle antamaan: itäeurooppalaisen maahanmuuttajan identiteetin. Hän ei pitänyt ihmisistä jotka säälivät häntä, ihailivat hänen kärsivällisyyttään, arvioivat hänen ääntämystään tai elämäänsä. Mitä he tiesivät hänen ajatuksistaan?”
Romaanilta ei kannata odottaa kovin yllättäviä juonenkäänteitä tai dramaattisia tapahtumia. Tarina on pikemminkin kuvausta kahden tavallisen ihmisen elämästä. Henkilöiden kokemien tunteiden toivoisi nousevan kirjan sivuilta lukijan tajuntaan vielä voimakkaampina, silllä koskettavat teemat antaisivat siihen aihetta. Lalan ja Aaron kokemukset ovat tavallisuudessaan myös niin yleisinhimillisiä, että niistä olisi saanut ammennettua syvempääkin sisäisen maailman kuvausta. Toisaalta teoksen vahvuus on siinä, että asioita ei selitetä puhki. Ranne luottaa lukijan kykyyn ymmärtää, tuntea ja tulkita.
Ranteen tausta runoilijana ja palkittuna runouden suomentajana näkyy teoksen ilmaisuvoimaisessa kielessä, jonka kuvallisuus täyttyy luonnontieteellisistä termeistä, kuten valonnopeudesta, konfiguraatiosta ja gravitaatiosta. Niiden avulla kuvaillaan tarkasti etenkin Aaron ja hänen edesmenneen vaimonsa suhdetta: ”Fotoni on massaton, siksi se ei voi milloinkaan pysähtyä. Kuten Aaron rakkaus vaimoon: se jatkui ja jatkui.” Vaimon kuoltua Aaro ei ole ollut enää vuosiin kokonainen: hän on ainoastaan keskittynyt pysymään elossa. Tällainen rakkaus ja kaipaus on riipaisevaa.
Alle kaksisataasivuiseen romaaniin tiivistyy suuria asioita. Miten menetyksistä voi koskaan selviytyä? Mitä jos niistä ei vain selviydy ehjänä? Valmiit, onnelliset loppuratkaisut puuttuvat tästä tarinasta, aivan kuten tosielämästäkin. Identiteettinsä kanssa painiva Lala onnistuu kuitenkin lopulta päästämään jostain painavasta irti. Siksi jäljelle jää varsin toiveikas olo.
LISÄÄ JUTTUJA:
