Millaista on elää hyvinvointivaltiossa köyhyysrajan alapuolella? Tähän kysymykseen antaa vastauksia Katariina Vuoren ja Vesa Rannan tuore kirja Lottovoittajien pöydässä – tarinoita köyhyysrajan takaa. Teoksessa äänen pääsevät itse köyhät sekä joukko tutkijoita ja asiantuntijoita.
Suomeen syntymisen sanotaan olevan lottovoitto, siitä tulee kirjan nimi. Suuri osa suomalaisia tietää mitä on olla köyhä. Maassamme elää noin 800 000 tilastoköyhää. Moni on kohdannut sinnittelyä jossain vaiheessa elämäänsä, vaihe on voinut olla väliaikainen tai se voi jatkua jopa vuosikymmeniä. Köyhyyteen putoaminen on usein yllättävää. Tarvitaan vain hieman huonoa onnea ja vastatuulta. Esimerkiksi avioero, irtisanominen tai alkoholismi voivat olla ensimmäisiä askelia kohti totaalista taloudellista ahdinkoa. Joukossa on asunnottomia, työtä vailla olevia, yksinhuoltajaäitejä, konkurssintehneitä, maahanmuuttajia. Köyhien kirjo on hyvin laaja.
Lottovoittajien pöydässä avaa ennenkaikkea suomalaista köyhyyttä ja köyhän arkista elämää. Se kertoo myös rehellisesti niistä tuntemuksista, joita leipäjonossa seisoja kokee tai miltä tuntuu pyytää ruoka-apua Facebook-ryhmässä, jossa on tuhansia muita. Kirja antaa köyhille kasvot, kasvot joita köyhä usein muuten piilottelee. Köyhän kasvoilta näkyy usein häpeä, katkeruus, suru ja pettymys. Joukossa on kuitenkin suuri joukko onnellisiakin köyhiä.
Köyhyyttä on monentasoista, kuten kirjasta käy ilmi, eivät kaikki köyhät koe olevansa lopulta edes kovin köyhiä. Esimerkiksi kirjan mielenterveysongelmainen Kati, 22 sanoo voivansa jopa säästää noin tuhannen euron tuloistaan, joista maksaa ensin pakolliset menot: asumisen ja laskut. Toisessa tarinassa kuuden lapsen yksinhuoltajaäidille Mialle, 48 jää menojen jälkeen elämiseen noin 70 euroa kuukaudessa.
Kirja kertoo kahdentoista köyhän tarinat – heidän itsensä kertomina. Tarinat ovat rehellisiä, niitä ei kaunistella eikä myöskään kärjistetä. Tarinat tulevat aidoista tilanteista, tosi elämästä, todellisilta lottovoittajilta satavuotiaasta Suomesta. Kerrotut tarinat toistavat tiettyä kaavaa ja ovat surullisia, silti niissä palaa toivonkipinä paremmasta.
Lottovoittajatarinoiden lisäksi kirja valottaa tilasto- ja tutkimustietoa köyhyydestä, sekä antaa kasvot avustustyöntekijöille ja -järjestöille. Se kertoo, miten apua on saatavilla. Suomessa ei tarvitse kuolla nälkään, apua saa, kunhan vain kehtaa kysyä.
Kirjan aihe on realismissaan hyvin raskas. Lukukokemus on tehty kuitenkin miellyttäväksi. Yleisilmeeltään teos on ilmava. Kirjan teksti on helppolukuista, lyhyissä osissa etenevää. Sivuja koristaa suuri määrä aihetta tukevia hienoja valokuvia. Vanha sanonta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” sopii tähän hyvin.
Katariina Vuori on kirjailija ja sanataideohjaaja. Lottovoittajien pöydässä on Vuoren yhdestoista julkaisu. Vesa Ranta puolestaan on oululainen kuvajournalisti ja valokuvataiteilija.
Lottovoittajien pöydässä toimii valaisevana tietopakettina esimerkiksi päättäjille, sekä varoittavana esimerkkinä siitä miten voi käydä, mikäli putoaa oravanpyörästä tukien varaan.
On lottovoitto syntyä Suomeen köyhäksi – monessa muussa maassa ei tukijärjestelmiä edes ole.