Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto
Metsä kostaa
Metsän peitto on maaginen tarina ihmisten suhteesta luontoon. Linnea Kuuluvaisen esikoisromaanin tapahtumat sijoittuvat muutaman vuosikymmenen päähän tilanteeseen, jossa ihmiskunta kamppailee luonnon voimien ja omien sisäisten ristiriitojensa kanssa.
Tulevaisuuden luontosuhde
On vuosi 2084, ja maailma on muuttunut. Metsä on hyökännyt ihmistä vastaan, kun se oli kestänyt vuosikymmeniä ihmisten aiheuttamaa tuhoa. Jäljelle jääneet ihmiset elävät pienissä kaupunkiyhteisöissä muurien sisällä ja yrittävät lepytellä metsää.
Entisen Turun tilalle on perustettu tiukasti valvottu Valtio, jota johtaa diktaattorin ottein pormestari. Hän on luonut tiukat säännöt lisääntymisestä, koulutuksesta ja yksilön asemasta, joita jokaisen edellytetään noudattavan. Yksilön haaveilla tai toiveilla ei ole merkitystä. Kaikki asiat tehdään yhteisen hyvän eduksi.
Nuori Ingrid päättää osallistua Suopursu-tutkimusryhmään, jonka tehtävä on kartoittaa olosuhteita Valtion muurien ulkopuolella. Ryhmän jäsenten käsitys ulkopuolisesta elämästä ja metsästä ovat hyvin erilaisia. Nopeasti käy ilmi, että heidän tavoitteensa saavat aikaan eripuraa. Toisille myös tuntemattomassa ja vaarallisessa metsässä oleskelu käy sietämättömäksi.
Vuosikymmeniä aikaisemmin toinen nuori nainen, Edla, koki suuren kaaoksen, kun metsä hyökkäsi Turkuun. Hän on yksi niistä selviytyjistä, joka koki uuden Valtion synnyn ja samalla yksilön oikeuksien riiston.
Mitä hänen onnistui kertoa entisistä ajoista tuleville sukupolville? Kuinka ne kietoutuvat Ingridin elämään vuosikymmeniä myöhemmin?
Ihminen vs. luonto
Metsän peitto on vangitseva romaani, jossa metsä saa lähes ihmismäisen roolin. Toisaalta teoksessa sukelletaan syvälle ihmismieleen. Kirja saa pohtimaan, miksi yksi alistuu kohtalolle ja toinen on valmis taistelemaan oikeuksiensa puolesta.
Teos herättää pohtimaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta sekä sitä, milloin ihmiset unohtivat luonnon kunnioittamisen ja vanhat tarinat metsän peitosta ja haltijoista. Kirjassa leikitellään ajatuksella, mitä voisi tapahtua, jos metsä todella kääntyisi meitä vastaan.
Kirjan kaunis runollinen ja kuvaileva kieli pääsee oikeuksiinsa etenkin luonnon kuvaamisessa: ”Hiljaisuus on täynnä metsän muminaa. Hyttysten ininää ja tulen ritinää.” Näin kauniisti Kuuluvainen kuvaa Ingridin luontokokemusta. Kirjan vahvuus on myös sen erilaisuus. Kuuluvainen käsittelee ihmisen ja luonnon välistä suhdetta keikahtaneen valta-aseman kautta. Nyt metsä hallitsee ihmistä.
Metsän peitto on mielenkiintoinen teos, joka nostaa ajatuksia luonnon kunnioittamisesta ja herättää muistoja vanhoista taruista sekä ihmismielen monimutkaisista ulottuvuuksista.
Teos on koukuttava ja pitää otteessaan alusta loppuun. Etenkin kahdella aikatasolla kerrottu tarina pitää mielenkiintoa yllä. Päähenkilöiden yhteys paljastuu vasta kirjan loppupuolella ja antaa tarinalle syvyyttä.
LISÄÄ JUTTUJA:
