Kuvauksellista valoa – Harrastuksesta moniulotteiseksi valokuvaajaksi

Oululainen Sami Kettunen toteutti unelmansa ja teki mieluisasta harrastuksesta itselleen sivuelinkeinon. Mies perusti vuosien kuvaamisen jälkeen valokuvausalan yrityksen Kuvauksellista valoa ja tarjoaa nykyään monipuolisesti alan palveluita.

Kettunen on Savosta kotoisin ja muutti IT-alan töiden perässä Ouluun vuonna 2004. Mies kiinnostui yrittäjyydestä valokuvaamisosaamisensa lisäksi ja nämä hän päätti lopulta yhdistää.

– Luovat asiat ja yrittäjyys kiehtovat kovasti. Päätin reilu vuosi sitten perustaa toiminimen ja viedä rakkaan valokuvausharrastuksen astetta pidemmälle. Tässä on nyt kivasti saanut harjoitella yrittäjyyttä Suomenmaassa ja hissukseen myös asiakaskunta alkaa laajentua.

– Paljon kuvaan myös omaksi ilokseni edelleenkin. Näiden lisäksi myös musiikki ja soittaminen ovat lähellä sydäntä. Erittäin paljon saan inspiraatiota luonnosta ja aika usein tulee lähdettyä sekä kameran kanssa että ilman ihan vain ihastelemaan Suomen kaunista luontoa.

Kettunen kertoo aloittaneensa hommat aikoinaan videokuvaamisella, mutta kiinnostuneensa jossain vaiheessa erityisesti valokuvaamisen maailmasta.

– Kuvailimme teiniaikoina kaveriporukalla paljon videolle erilaisia efektishotteja ja lyhäreitä, joita sitten editoimme ja lisäsimme kaikenlaista alkeellista cgi-juttua. Siinä tuli opittua kuvan sommittelua ja perustaitoja kuvauksen lainalaisuuksista ja Photoshopin sekä muiden työkalujen käytöstä. Sittemmin olen kuvaillut harrastuksena videolle juhlia ja tapahtumia. Alun perin minun piti perustaa videotuotantoyritys, mutta valokuvaus vei mennessään noin seitsemän vuotta sitten, jonka jälkeen videohommat ovat jääneet taka-alalle. Valokuvausta olen opiskellut itseopiskeluna ja käynyt yksittäisiä kursseja esimerkiksi studiokuvaukseen. Varsinaista koulun tuomaa ammattinimikettä ja virallista ammattipätevyyttä minulla ei ole. Jokainen voi kuitenkin käydä katsomassa sivuiltani tehtyjä töitä ja päättää sen perusteella, että pitääkö tyylistäni.

Harrastus lähti liikenteeseen noin seitsemän vuotta sitten alkuun luontokuvaamisella ja myöhemmin mukaan tuli muutakin.

– Jossain vaiheessa huomasin, että kun kuvaan ihmisiä, heidän kuvista saamansa ilo ja hyvä mieli ilahduttaa myös minua. Päivätyöni on hyvin tekniikkapainotteista ja siinä ei pääse oikein luovuutta hyödyntämään, joten valokuvaus ruokkii sitä puolta minussa paljon.

– Yrittäjäksi taas lähdin, koska se kiinnostaa minua ja haluan rakentaa jotain omaa. Tämä on hyvä vaihtoehto, koska nyt ei tarvitse hypätä kerralla tyhjän päälle, mutta toisaalta jos aion menestyä kuvaajana, on työn jäljen oltava hyvää. Joku päivä on tarkoitus olla päätoiminen yrittäjä ja teen koko ajan töitä sitä ajatellen.

Pienet lapset usein haastavia

Kuvaaminen on siirtynyt luontokuvista myös muille osa-alueille ja Kuvauksellista valoa tarjoaa laajan kattauksen monenlaisia kuvauspalveluita.

– Käytännössä kaikkea, mihin osaaminen ja välineet riittävät. Pääsääntöisesti teen tällä hetkellä kuitenkin lapsi-, perhe-, ja hääkuvauksia. Olen tehnyt myös yrityksille tapahtumakuvausta ja tarkoitus on lähteä markkinoimaan itseä enemmän yritysmaailmaan. Mainoskuvaus kiinnostaisi kovasti ja treenailen siihen tarvittavaa tekniikkaa muiden töiden ohella. Erityisesti minua kiinnostaa tehdä jotain erikoisempia fantasiatyylisiä perhekuvia tai potretteja erilaisissa miljöissä, mutta ne ovat sen verran aikaa vieviä, että jää nähtäväksi, onko ihmisillä kiinnostusta sijoittaa tällaisiin erikoisuuksiin.

Kaikesta päätellen haastetta ja tavoitetta ei puutu. Joskus myös olosuhteet voivat sanella säännöt ja tuoda kuvaussessioihin oman haasteensa.

– Jos kuvataan miljöökuvaa ulkona, niin silloin on aina säävaraus. Huonolla tuurilla vettä tulee taivaan täydeltä ja jos ei ole mahdollista käyttää sisätiloja, niin siinä alkaa olla luovuus lujilla. Toisaalta myös jos henkilökemiat eivät tunnu kohtaavan millään, niin silloin on aina kaivettava sieltä niksiarkusta jotain kikkoja, että saa hyvät kuvat aikaan. Pienten lasten kanssa on myös joskus haastavaa, jos lapsi ei tykkää yhtään olla paikoillaan tai vieraasta ihmisestä tulee paha mieli. Joskus sitten vaan mikään ei syystä tai toisesta meinaa loksahtaa paikalleen. Onneksi sitten taas joskus hommat menevät kuin itsestään pulkkaan.

Voisi siis kuvitella että valokuvaajalta lähes vaaditaan myös hyviä ihmissuhdetaitoja tai psykologinlahjoja, jotta kuvaaminen onnistuu, esimerkiksi juuri tilanteissa joissa henkilökemia ei meinaa kohdata. Kuvaajan pitää saada myös kuvattavan unohtamaan kameran läsnäolo.

– Rento ja itsevarma ote omaan tekemiseen on tärkeää. Kuvattavan täytyy voida luottaa siihen, että kuvaaja tietää, mitä on tekemässä. Toisaalta kuvaajan vastuulla on aina kuvien onnistuminen, joten kerronkin aina ihmisille, joita jännittää, että eipä hätää, minä ohjaan kyllä. Missään nimessä ei saa olla omahyväinen tai töykeä. Hyvistä käytöstavoista ei myöskään ole koskaan haittaa ja kuvattava täytyy huomioida koko kuvauksen ajan, vaikka välillä joutuukin hetkeksi keskittymään asetusten säätämiseen. Tietenkin joskus henkilökemiat tai odotukset puolin ja toisin eivät kohtaa, ja silloin onkin aina kaivettava ne viimeiset niksit arkusta, että lopputuloksesta tulee hyvä. Rento jutustelu ja kuvattavan huomioinen, ovat ehkä ne tärkeimmät perustyökalut.

Etukäteen suunnittelu hyvin tärkeää

Alaa ja kuvaamista vähemmän ymmärtävä asiakas saattaa ajatella esimerkiksi tulevia häitään kuvien kannalta epäilevästi ja jopa ajatuksella ”sama pestata se tuttu kaveri, joka osaa ihan hyvin kuvata” ja ”ei kai sitä kannata ketään ammattitason miestä pyytää.” Mikä tekee kannattavammaksi tilata paikalle asiaan vihkiytynyt kuvaaja?

– Ammattilainen on sinut työvälineidensä kanssa ja voi reagoida nopeasti muuttuviin ja yllättäviinkin tilanteisiin niin, että muistoiksi saadaan tallennettua hyvälaatuista kuvaa koko ajan. Tämä on erityisen tärkeää dokumentaarisessa kuvauksessa, kuten esimerkiksi häissä. Niissä harvemmin voi ottaa uusintayritystä, jos tarkennus ei osukaan kohdalle ensimmäisellä yrittämällä. Ammattilaisella on myös silmää erilaisille sommitteluille ja kuvakulmille, mitä satunnaisesti kuvaava ei tule välttämättä ajatelleeksi. Jos kuvaaja tilataan paikalle korvausta vastaan, hän myös tietää, että on paikalla työnteossa ja on näin ollen koko kuvauspäivän ajan vain ja ainoastaan saadakseen asiakkaalle viimeisen päälle onnistuneet kuvat. Onnistuneet kuvat takaavat töitä jatkossakin, lepsuiluun ei siis ole varaa.

Kettunen kertoo, että iso osa lopullisesta kuvasta muodostuu myös jälkikäsittelyssä, joten ammattilaisella on jälkikäsittelyohjelmistot ja työprosessit viilattuna niin, että kuvat voi toimittaa tasalaatuisina ja loppuun asti mietittyinä kokonaisuuksina.

– Mikäli haluaa varmistaa, että tärkeästä päivästä tai tapahtumasta tulee varmasti onnistuneet kuvat, näiden seikkojen takia kannattaa valita ammattilainen ja vielä mielellään sellainen, jonka kuviin voi tutustua etukäteen ja todeta, että kuvien fiilis ja henki on sellainen, mistä itse pitää. Itselläni kuuluu hääkuvauksiin aina suunnittelupalaveri asiakkaan kanssa mukaan, jolloin mietitään tarkemmin, millainen päivän kulku on ja samalla käydään läpi sopivia kuvauspaikkoja ja aikatauluja. Näin pyrin varmistamaan, että yllätyksiä ei tule ja ollaan kuvattavien kanssa samalla viivalla heti alusta asti.

Kuvaustilanteet ovat usein haastavia niiden tunteellisen latauksen vuoksikin. Häissä läsnä on paljon iloa ja rakkautta, kun taas hautajaisissa surua ja itkua. Kuvaajalle tilanteisiin meneminen ulkopuolelta asettaa varmasti sekin monenlaisia haasteita.

– Hautajaiset ovat vaikea paikka kuvata, mutta toisaalta jos lähiomaiset haluavat kuvauksen tilata, niin sitten pitää pyrkiä pitämään vain itsellä tietty etäisyys tapahtumiin ja etukäteen sopia, missä määrin voi kuvata surevia ihmisiä ja millä ajatuksella kuvaus tehdään.

– Voi olla että siltikin näistä tilaisuuksista ne liikuttavimmat ja ”parhaimmat” kuvat jäävät ottamatta, mutta näissä tapauksissa ei voi itsekään ajatella metsästävänsä sitä täydellistä kuvaa, vaan otetaan sellaiset kuvat kuin asiakas haluaa.

– Hyvän mielen juhlissa sitten voi hakea ilon ja hassujen tapahtumien kautta erityisen vaikuttavia tai liikuttavia kuvia.

Kuvaaja on siis yleensä läsnä elämää suuremmissa tapahtumissa sekä ikuistamassa monenlaisia muita tärkeitä hetkiä. Mutta Sami, onko mitään, mitä et suostu kuvaamaan?

– Pornoa en kuvaa, enkä esimerkiksi voisi kuvitella olevani paparazzi tai sensaatiolehtien kuvaaja. Ihmisten yksityisyys on tärkeä asia ja sitä täytyy kunnioittaa. Noin muutoin en ota vastaan keikkaa, jota en voi toteuttaa taitojen tai välineistön takia. Esimerkiksi arkkitehtuurikuvauksesta minulla ei ole suuremmin kokemusta, joten jättäisin sellaisen väliin. Toisaalta taas vaikkapa asunnon myynti-ilmoitukseen voisin ottaa kuvat talosta tai huoneistosta.

Riittävä välineistö

Puhutaanpa sitten hieman kuvausvälineistä. Millaisella kalustolla toimitaan ja mitä kaikkea sillä voi tehdä?

– Käytössäni on Nikonin täyskennokamera ja siihen ammattilaisobjektiivit. Polttovälit kattavat kaikki tarpeelliset henkilökuvauksesta tapahtumakuvauksiin. Studiotyöskentelyyn on valokalustona studiosalamat, valomuokkaimia ja erilaisia taustoja. Lisäksi miljöökuvauksiin minulla on akkukäyttöisiä salamalaitteita. Tulevaisuudessa tulen tietenkin laajentamaan kalustoa, mutta tällä hetkellä omaan riittävän välineistön kaikkiin tekemiini kuvauksiin.

Kettunen sanoo muokanneensa kotinsa olohuoneen kuvausstudioksi.

– Se toimii muuten vallan mainiosti, mutta tila meinaa usein käydä ahtaaksi ja valon hallinta on joskus haastavaa niin pienessä tilassa. Se kuitenkin toimii tällä hetkellä tarkoituksiini hyvin. Tarkoituksena on muutenkin keskittyä enemmän miljöökuvauksiin, eli puistoissa, julkisissa tiloissa tai vaikkapa asiakkaan kotona.

Ratkaisu lienee kuitenkin väliaikainen.

– Ajatuksena on hankkia omat studiotilat tai koettaa löytää joku valmis tila, mihin pääsisi osakkaaksi. Tämä onkin tavoitteena ensi vuoden suunnitelmissa. Oman olohuoneen käyttäminen on kuitenkin lapsikuvauksissa hyvä juttu, koska lapset eivät vierasta ja pelkää niin paljon, kun ympäristö on tavanomainen ja ei niin pelottava kuin kenties pimeä ja iso studiotila. Tulen sen takia varmasti myös tulevaisuudessa tekemään lapsikuvauksia kotistudiolla.

Yrityksen markkinointi voi tuntua monesta pakkopullalta, mutta juuri se takaa että töitä riittää jatkossakin ja uusia asiakkaista löytyy. Kettunen kertoo markkinoivansa pääasiassa sosiaalisen median kautta tällä hetkellä.

– Toistaiseksi olen käyttänyt lähinnä Facebook-markkinointia ja suusta suuhun -menetelmää, eli kuvattavana olleet ovat suositelleet eteenpäin. Ensi talvena pitää opetella paremmin tuota some-markkinointia ja alkaa miettimään muitakin kanavia. Yrityksiin olen ottanut suoraan yhteyttä tai sopivan sattuman kautta tarjonnut palveluitani. Jatkossa myös tätä puolta pitää alkaa mainostaa enemmän.

Jälkikäsittelyn kaksi muotoa

Usein uskotaan, että valokuvaaminen ammattitasolla on suurta kilpavarustelua ja välineurheilua.

– Ei ole läheskään niin paljoa kuin ihmiset yleisesti tuntuvat uskovan. Tietenkin kalliimmat rungot ja objektiivit tekevät tarkempaa jälkeä, mutta aivan loistavia kuvia saa otettua ihan perusjärjestelmäkameroillakin. Enemmän onnistuminen riippuu kuvaajasta ja oman laitteistonsa tuntemisesta. Kalliimmista laitteista on yleensä hyötyä, kun kuvataan vaikkapa vähäisessä valossa tai nopeasti vaihtuvissa tilanteissa. Toki myös erikoistarpeita on ja välineisiin saa upotettua rahaa kyllä aivan rajattoman paljon. Kun asiakas maksaa kuvauksesta, niin myös välineiden on oltava sen mukaiset, että sovitut työt saa tehtyä. Tällöin sitä ei ajattele välineurheiluna, vaan pakollisena riittävän työvälineistön hankintana.

Onko laitteissa kovaa kilpailua eri kuvaajien välillä?

– Oman kokemukseni mukaan ei paljoa. Leikkimielistä naljailua eri merkkien käyttäjien kesken ja joskus nettifoorumeilla saattaa revetä isokin sanasota, mutta niinhän se nykyään asiasta kuin asiasta tuppaa tekemään. Enemmän ehkä kysellään vinkkejä, että millä kameralla, objektiiveilla tai arvoilla joku tietty kuva on tehty, mutta sekin jää aika vähäiseksi alasta enemmän tietävien keskuudessa. Toki käyttökokemuksia ja vinkkejä eri laitteista tiettyyn tarkoitukseen tulee itsekin kyseltyä aina välillä.

Usein puhutaan kuvien jälkikäsittelystä ja siitä, mikä on sen suhteen oikein, mikä väärin ja missä menee raja.

– Tämä voidaan jakaa oikeastaan kahteen eri alueeseen, kuvien jälkikäsittelyyn ja kuvien muokkaukseen. Jälkikäsittely tarkoittaa esimerkiksi kuvien värien, valkotasapainon, kontrastin ja sellaisten säätämistä kohdalleen. Riippuen kuvan käyttökohteesta, se voi sisältää paljonkin käsittelyä, kuten aluekohtaisia säätöjä ja finnien poistamista. Käytännössä kaikki kuvani, jotka lähtevät minulta eteenpäin, ovat aina jälkikäsiteltyjä. Kuvien muokkaus taas tarkoittaa enemmän Photoshop-hommia: lisätään hiuksia, vaihdetaan taustaa, saatetaan vaikka ottaa eri kuvista kasvot ja vartalon eri osia ja tehdä niistä yksi kuva. Omalla kohdallani normaaleissa kuvauksissa raja menee siinä, etten lähde muuttamaan ihmisten fyysisiä ominaisuuksia, kuten kaventamaan vyötäröä tai suurentamaan hauista.

Kettunen sanoo että nykyään näkee aika paljon ylilyöntejä muoti- ja kauneuslehtien kuvissa, joissa henkilön kuvaan saatetaan tehdä todella valtavasti erilaisia muutoksia.

– Usein ne menevät liiallisuuksiin ja en itse koe olevani sinut sellaisen kanssa. Jos teen taide- tai fantasiakuvaa, niin niissä voi olla taas todella paljon manipulaatiota, mutta sovin näistä aina erikseen kuvattavan kanssa.

Ammattimaisen ja ammattikuvaajan ero

Ennen kuvattiin filmeille, nyt digitaalisesti ja enää ei teetetä kuvia valokuvaliikkeissä. Nykyään jokaisella kulkee kamera mukana taskussaan puhelimessa. Kuka tahansa voi kuvata. Kuvataan paljon ja päivittäin erilaisia tilanteita, hyvin arkisiakin. Epäonnistuneet kuvat voi poistaa saman tien ja räpsäyttää heti uuden. Kuva ei ole ehkä samalla tavalla yhtä uniikki kuin vielä 1990-luvulla ja sitä aiemmin.

– Valokuvan tarve on tosiaan sinänsä vähentynyt, koska nykyään jokaisella on puhelimessa mukana jonkin näköinen kamera ja digijärkkärien hinnatkin ovat hyvin edullisia. Toisaalta sen varmasti onnistuneen ja hyvin tehdyn kuvan ottaminen vaatii edelleen syvempää osaamista ja perehtyneisyyttä. Oli se sitten omaa osaamista tai laitteistosta kiinni. Edelleen on tarvetta hyville kuville, kuten 1990-luvulla, mutta se on tosiaan ehkä vähentynyt. Tässä täytyy vain kuvaajienkin mennä ajan hermoilla, opetella uusia tekniikoita ja tapoja tuottaa mielenkiintoisia ja tarpeellisia kuvia. Auttaahan laitteistojen kehittyminen myös ammatikseen kuvaavia saamaan varmemmin parempia kuvia, joten suottapa siitä valittaa. Tosin säväyttävän ja uniikin kuvan tuottamiseen tarvitaan nykyään ehkä enemmänkin kuin ennen. Internet ja ohjelmistojen kehittyminen mahdollistavat sen, että kaikkien maailman kuvaajien kovanluokan teokset ovat kaikkien nähtävillä ja se tekee itsellekin paineita pyrkiä parempaan ja oppia aina vain paremmaksi kuvaajaksi. Kyllä nykyään on kaikin puolin hyvä ja tulevaisuutta odotan suurella mielenkiinnolla.

Nykyään myös järjestelmäkameroita on useilla ja niitä saa jo lähes kuka tahansa. Moni harrastaa kuvaamista ja sanoo itseään hyvin pian valokuvaajaksi, jopa alan tekijäksi. Mihin se raja oikeastaan todellisuudessa vedetään, eli milloin olet vielä harrastaja ja milloin et?

– Sanoisin että kuvaportfolion perusteella voi sanoa, että onko hyvä kuvaaja tai jopa alan tekijä. Paljon on todella hyviä ja päteviä kuvaajia, jotka eivät kuitenkaan ole ammattilaisia, koska eivät elätä itseään kuvaamisella tai välttämättä ota yhtään rahaa vastaan. Raja voidaan minun mielestäni vetää siihen, että elättääkö itsensä kuvaamisella, jolloin voi itseään kutsua ammattikuvaajaksi. Ammattimaisesti toimiminen käsittää todella paljon muutakin, kuten markkinointi, asiakastyö, yrittäjyyteen liittyvät asiat, kuvien ajallaan toimittaminen ja suoriutuminen vaikeista tilanteista. Itse kuvaus on jopa pienempi osa kaikesta muusta työstä, mitä keikkojen hankinta ja elannon saaminen vaatii. Itsekään en päätoimisesti itseäni kuvaamisella elätä, ja vaikka pyrin ammattimaisesti koko ajan toimimaan, en silti itseäni koskaan kutsu ammattikuvaajaksi.

Ilmaisia lounaita ei ole

Usein yritysmaailmassa ja erilaisissa projekteissa teetetään työtä ilmaiseksi tai jotain asiaa vastaan, mutta ei rahasta. Valokuvaajia, kuten monia muitakin luovien alojen tekijöitä, saatetaan jossain yhteyksissä pitää edelleen hieman ”halpana työvoimana” ja yrittää hyötyä heidän palveluistaan ilmaiseksi tai näkyvyyttä vastaan.

– Jonkin verran on itselle tullut vastaan ja paljon olen kuullut myös muilta kuvaajilta, että kyllä näitä riittää. Itse saatan joskus ehdottaa, että ottaisin jonkun kuvan omasta mielenkiinnosta ja tarjoaisin sen ilmaiseksi käytettäväksi, mutta harvemmin sitäkään. Valitettavasti tuolla usein mainostetulla ”näkyvyydellä” ei ole suuremmin realistista hyötyä ja varsinkaan, kun sillä ei voi lähikaupassa paljon maksella. Oikea hyöty tulee ottamalla hyviä kuvia sekä ahkeralla markkinoinnilla ja mainostuksella, jossa siis itsellä on edelleen hyvin paljon opeteltavaa. En tiedä, mistä tuo johtuu. En ole keksinyt, että millään muulla ammattikunnalla olisi vastaavaa olemassa. Olisi hauska kuulla, jos tällaisia on. Itsekin voisin vastaavasti ehdottaa, että jos vaikka saan ilmaiseksi uuden bemarin, ajelenpa sillä pitkin kyliä päivittäin ja kehun kaikille, että kyllä saa hyviä bemareita tuolta autoliikkeestä, kannattaa sieltä ilmaiseksi hakea.

Ammattilainenkin ilmeisesti oppii tekemällä koko ajan uutta niin ihmisistä, toimintatavoista kuin kalustostakin.

– Kyllä juurikin näin. Tämä ala on siitä kiitollinen ja raadollinen, että koskaan ei ole valmis, eikä voi sanoa, että nyt osaan kaiken, saatikka että jokainen kuvani onnistuu aina. Kyllä tässä yllätyksiä ja uusia asioita tulee eteen koko ajan, epäonnistumisista täytyy vain ottaa opiksi ja onnistumisista nauttia.

Mikä onkaan Sami Kettusen kuvien sanoma.

– Tähän on kyllä hankala vastata. Jokaisen kuvan tai kuvasarjan sanoma on yleensä erilainen. Asiakastöissä tietenkin yritän saada kuvaan sen, mitä asiakas haluaa – omissa töissä sitten kuvan mukaan. Luontokuvissa sanomaksi riittää yleensä, että onpa kaunis luonto.

Kettunen kertoo, että kuvaamisessa hienointa on, kun saa onnistuneet kuvat ja voi ilahduttaa niillä kuvattavaa ja samalla saa itselle hyvän mielen lisäksi syyn tuntea ylpeyttä omasta työstään.

– Toki myös hyvä kuva on aistillisesti miellyttävä katsella. Myös jatkuva uuden suunnittelu ja erilaisten lähestymistapojen löytäminen on virkistävää. Ellei halua tehdä liukuhihnatyönä päivä toisensa perään samalla valaistuksella samanlaista potrettikuvaa, niin tässä saa kyllä käyttää luovuutensa rajat.

 Alalla on tätä nykyä kova kilpailu, kun laitteisto on tullut helpommin saataville ihan kenelle tahansa jo hinnankin puitteissa. Mies kertookin lopuksi, millä keinoin erottuvatkaan helmet sioista ja antaa pari neuvoa niille, jotka tahtovat alalle ja menestyä hommassa.

– Itselläkin on vielä paljon opettelemista ja aika näyttää, että miten menestyn, mutta kyllä se ainakin on tullut jo huomattua, että pelkkä kuvien ottaminen ja nettiin lyöminen ei kanna kovin pitkälle. Hyvien kuvien lisäksi on tehtävä ahkerasti markkinointia ja tarjottava itseään vähän joka väliin.

– Kovaa työtä pitää tehdä itsensä mainostuksessa ja markkinoinnissa. Eli jos kipinä on pelkästään tehdä oman mielen mukaisia kuvia, niin kannattaa miettiä kahteen kertaan, lähteekö tähän. Mutta jos haluaa vaikkapa rakentaa siitä jotain omaa ja tuntee hyväksi myös kaiken muun tähän liittyvän, niin ei muuta kuin kokeilemaan. Kilpailu on kovaa, mutta se on sitten kuvaajasta kiinni, että miten pärjää.

Sami Kettusen kuvia voi käydä katsomassa osoitteissa www.kuvauksellistavaloa.fi ja www.facebook.com/kuvauksellistavaloa. Sivuilta löytyvät yhteystiedot mikäli kiinnostus heräsi.