Kristiina Markkanen ja Leena Virtanen: Wivi & Hanna
Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet
Viime vuonna ilmestynyt Pirkko Soinisen elämäkerrallinen romaani Valosta rakentuvat huoneet (Bazar) on kaunis ja kiinnostava tarina maamme ensimmäisestä, oman arkkitehtitoimiston perustaneesta naisarkkitehdista, Wivi Lönnistä. Romaanissa esiintyy myös kauppaneuvos Hanna Parviainen.
Kristiina Markkasen ja Leena Virtasen Wivi & Hanna – Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet on sen sijaan monipuolinen akateemisella tarkkuudella kirjoitettu tietokirja – kaksoiselämäkerta, joka kertoo omana aikanaan hyvin edistyksellisten naisten elämästä ja yhteiselosta.
Lönn ja Parviainen tapasivat Jyväskylässä vuonna 1911 ja vaikuttivat tiiviisti toistensa elämään Hannan vararikkoon ja kuolemaan saakka. Yhteisiin 27 vuoteen mahtuu valtavasti: arvokasta työtä, huimia matkoja, rakkauttakin. He asuivat yhdessä Jyväskylässä, Helsingissä, Pariisissa ja kesähuviloilla.
Naiset aikaansa edellä
Wiviä ja Hannaa yhdistivät taloudellinen itsenäisyys, yhteiskunnalliset intressit ja aamusta iltaan jatkuva työnteko. He etenivät työssään huipulle. Vastapainona kovalle työlle he nauttivat pitkistä, upeista automatkoistaan läpi Euroopan.
Koska he eivät olleet naimisissa, kukaan ei määrännyt heidän tekemisiään ja menemisiään. Muihin aikansa naisiin verrattuna heidän elämänsä oli hyvin vapaata ja etuoikeutettua.
Kirjassa pohditaan myös Wivin ja Hannan suhteen laatua, oliko se ystävyyttä, toveruutta vai jotakin enemmän romanttisessa mielessä. Teos valaisee laajemminkin samaa sukupuolta olevien parien asemaa ja kohtelua 1900-luvun alussa.
Jyväskyläläinen voimakaksikko
Voimakaksikko kiinnostaa minua erityisesti siksi, että he vaikuttivat niin paljon Jyväskylässä, synnyinkaupungissani. Kirjaa lukiessa saa kiintoisaa tietoa kaupungin historiasta. Kiehtovaa on myös, miten naiset ammensivat toisistaan voimaa ja energiaa toteuttaa upeita, valtavia projektejaan.
Wivi & Hanna on ansiokas, hyvin kirjoitettu ja monipuolinen elämäkerta, mutta sen hohtoa himmentää vain vähän aikaa sitten julkaistu Soinisen romaani. Teos menettää uutuusarvonsa. Lukijalle tulee olo, että tämä on jo luettu – tämä tiedetään jo.
Ehkä siksi kirjan parasta antia olivatkin Hannasta kertovat osuudet ja esimerkiksi Säynätsalon vaneritehtaan ja yhteisön historia, jotka tuovat uutta tietoa romaanin lukeneille. Myös kaksikon ulkomaanmatkoista olisin halunnut tietää enemmän, mutta niistä ei ole jäänyt dokumentteja jälkipolville.
Kritiikistä huolimatta pidin teoksesta paljon. On ensiarvoisen tärkeää, että historiamme naisvaikuttajia nostetaan esiin.
LISÄÄ JUTTUJA:
