Kati Ranta: Taito – Romaani oikeudesta elämään
Sosiaalisen insinööritaidon vaikutus kansakuntaan
Suomessa vallitsi Euroopasta 1930-luvulla levinnyt vahva tieteellinen konsensus rodunjalostusopin syntyyn vaikuttaneen Morelin degeneraatioteoriasta. Teorian mukaan yhteiskunnan etua vastaan elävät, moraalisesti, henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti poikkeavat yksilöt rappeuttivat lisääntymisellään kansakuntaa.
Silloin säädettiin vuoteen 1970 voimassa ollut steriloimislaki, joka vakiintui suomalaisen sosiaalisen insinööritaidon ja kontrollipolitiikan yhdeksi toimenpiteeksi. Lain tarkoituksena oli poistaa lisääntymiskyky rappeutuneilta yksilöiltä, jotta kansa voisi kukoistaa puhtaana, vailla henkisiä ja ruumillisia rasitteita.
Kati Ranta työskentelee viestinnän asiantuntijana. Hän on kauppatieteiden maisteri sekä väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston psykologian koulutusohjelmassa. Rannan esikoisteos Uni paras lääke ilmestyi vuonna 2009. Taito – Romaani oikeudesta elämään on hänen toinen teoksensa.
Taito – pienen pojan tarina
Huutolaisperheen tytär Liina Lehtonen pääsee Helsinkiin opiskelemaan lääketietetiedettä, mutta opinnot keskeytyvät. Liina joutuu professori Pehr Utterin ja hänen poikansa Fabianin hyväksikäyttämäksi, ja hän tulee raskaaksi. Uudelleen lämmenneet tunteet nuoruuden tuttava Vilhoon johtaa avioliittoon ja heille syntyy poika.
Liina, kuten koko talon väki huomaavat, ettei Taito-poika ole tavallinen lapsi, sillä hän itkee ja oksentaa enemmän kuin muut vauvat. Kasvaessaan Taito kehittyy hitaasti, ei opi puhumaan eikä käyttäydy kuten ikäisensä lapset. Hänellä on kaatumatauti, epilepsia. Taito on, kuten silloin sanottiin, vajaamielinen.
Neljävuotias Taito otetaan koeyöksi kunnalliskotiin, sillä epäillään, ettei Liina kykene huolehtimaan vajaamielisestä lapsestaan. Taito ei tule koskaan kehittymään työtä tekeväksi, Jumalaa pelkääväksi yhteiskunnan jäseneksi.
Hän avasi luukun. Huone oli tyhjä. Siellä oli vain Taito. Mikään hänen peloistaan ei osoittautunut turhaksi. Taiton kädet ja jalat oli sidottu nahkavöillä hetekan metallirunkoon. Hän kouristeli. Uloste ja virtsa valuivat vaippakankaan läpi.”
Liina päättää, ettei hänen lastaan viedä paikkaan, jossa ei ole ihmisarvoa. Hän etsii apua degeneraatioteoriasta, jossa Saksa on edelläkävijä. Liinalle ja Taitolle ehdotetaan sterilointia, sillä heidät nähdään kyvyttömiksi jatkamaan sukua. Suvun jatkaminen ei tuottaisi terveitä jälkeläisiä.
Liina kieltäytyy ehdotuksesta, ja seurue jatkaa matkaansa katsellen nähtävyyksiä. Torilla Taito nappaa suuhunsa palan kakkua. Saksalainen leipuri anna lapselle armoa. Taito kopeloi vikkelänä ja hiusten pöllyttämistä rakastavana lapsena sotilasta, varastaa sotilaan aseen ja ampuu itseään. Elvytysapua ei vajaamielisille tai muille hyödyttömille anneta. Taito kuolee.
Traaginen tarina vaietusta historiasta
Taito – romaani oikeudesta elämään -teoksen takakannessa kerrotaan, että romaani on historiallinen trilleri. Kuvaus pitää paikkansa, sillä kirja on hyytävä kertomus taistelusta ihmisyydestä ja ihmisarvosta yhteiskunnassa, jossa poikkeava yksilö vain aiheutti vaivaa. Teos on myös koskettava kuvaus suomalaisen yhteiskunnan varhaisista askeleista kohti terveyttä, tasa-arvoa ja hyvinvointivaltiota.
Mukaansatempaava kirja tarjoaa kuvan laitostuvan ja yhteiskunnallisesti heränneen Suomen piirteistä poikkeuksellisella tavalla. Huutolaisperheistä tulevat lapset saivat harvoin koulutusta, saati mahdollisuuden lääketieteen opintojen aloittamiseen. Ajalle tyypillistä oli luokkajaon pysyminen staattisena. Köyhät, vaivaiset ja loiset pysyivät kasteissaan.
Ranta kirjoittaa kauniisti ja sujuvasti vaikeasta historiasta. Hän osaa kertoa ja osoittaa, että ihmisyys ja ihmisarvo olivat vain lääkintöhallituksen ja sterilointikomitean sekä kunnallishallitusten päätettävissä. Usko elämään ei lakannut.
Kirjan lainaukset sterilointikomitean mietinnöistä tuovat degeneraatioteorian paradoksaalisuuden ja steriloitaviksi joutuneet yksilöt hieman lähemmäs lukijaa.
Leikkaus suoritettu anestesiassa. Samassa yhteydessä suoritettu vasectomia.”
LISÄÄ JUTTUJA:
