Haastattelu: Iina Korpivaara

Iina Korpivaara on aina tykännyt lukea jännityskirjoja ja häntä on kiehtonut kaikki yliluonnollinen.  Nuori nainen haaveilee päätoimisesta kirjailijan työstä, mutta ei usko sen olevan taloudellisesti mahdollista. Tähän mennessä Iina on julkaissut neljä kirjaa kokopäivätyön ohessa ja toivoo pystyvänsä samaan tulevaisuudessakin.

‒ Kirjailijan työ sopii introvertille kuin nenä päähän! Saa olla yksin oman mielikuvituksensa kanssa. En tosin usko, että saisin koskaan kirjoitettua mitään Tuomas Kyrön tai Sofi Oksasen tasoista bestselleriä. Onneksi minulla on mitä parhain työpaikka ja työ, jota teen todella mielelläni.

Iina kertoo aloittaneensa elämänsä aikana niin monta ”kirjaa”, ettei pysty edes laskemaan niitä. Useimpien kohdalla hän on kirjoittanut yhden luvun ja luovuttanut. Tyypillisesti tämä on johtunut joko laiskuudesta tai siitä, ettei hän yksinkertaisesti ole keksinyt miten tarina jatkuisi.

‒ Olen aina rakastanut kirjoittamista. Löysin joskus joitakin vanhoja ala-asteen kirjoitusvihkoja, jotka olivat täynnä mitä huikeimpia tarinoita. Ihmettelin itsekin, miten olen niin pienenä osannut keksiä hauskoja juonenkäänteitä ja toisaalta käyttää monipuolista kieltä.

Teoksia lapsille ja nuorille

Iinan esikoisteos on Lintu ja lapsi, joka jäi hyvin lyhyeksi. Alun perin tarkoituksena oli saada edes yksi kirja kirjoitettua alusta loppuun. Kirjailija ei ole teoksesta kovin ylpeä, mutta on iloinen sen julkaisemisesta.

‒ Huvikseni lähetin sen joihinkin kustantamoihin, kunnes yhdestä vastattiin: ”Voisihan tämän julkaista”. Tuijotin sähköpostia ja mietin, onko tämä vitsi.

Kun ensimmäinen teos oli herättänyt mielenkiintoa, syttyi aivan uudenlainen palo kirjoittamiseen: Iina alkoi kirjoittaa Näkijää. Hän suuntasi teoksen sellaisille lapsille ja nuorille, jotka tykkäävät lukea, mutta eivät välttämättä jaksa paneutua paksuihin romaaneihin. Tällä kertaa teos siis jäi tarkoituksella lyhyeksi.

‒ Halusin kirjoittaa tarinaa siten, että juoni koko ajan etenee sen sijaan, että pysähdyttäisiin kuvailemaan maisemia useamman aukeaman ajaksi. Sellaisia teoksia itsekin tykkään lukea. Jos tarina ei etene, heitän kirjan sivuun ja siirryn seuraavaan.

Iina kertoo, että esikoisteosta kirjoittaessaan hänellä ei ollut kovin tarkkaa tarinaa valmiina. Hän kirjoitti sitä mukaa, kun jotain tuli mieleen. Näkijän tarina sen sijaan oli pääpiirteittäin mielessä siinä vaiheessa, kun hän alkoi sitä kirjoittaa.

‒ Sen kirjoittaminen oli siksi huomattavasti helpompaa ja antoisampaa. Tiesin, mitä oli tulossa. Tarinahan olisi antanut tilaa paksummallekin opukselle, jos olisin kirjoittanut sen eri tavalla, mutta halusin pysyä tyylilleni uskollisena. Suoraviivaisuutta!

Motivaation voima

Iinan mielestä kirjoittamisen isoin haaste on motivaatio. Pitää olla jotain mitä kirjoittaa, sekä motivaatio kirjoittaa se. Se ei suinkaan ole aina yksinkertaista. Kirjoittamiseen on löytynyt aikaa iltaisin ja viikonloppuisin.

‒ Olen luonteeltani sellainen, että asiat pitää saada valmiiksi mielellään heti, joten olen kirjoittanut jokaisen teokseni noin puolessa vuodessa työssäkäynnin ohessa. Usean vuoden taustatyön tekeminen ja kirjoitusprosessi eivät ole ollenkaan minua ‒ ainakaan vielä.

Iina on julkaissut Näkijä-teoksensa omakustanteina nähdäkseen, miten onnistuisi markkinoimaan teosta itse. Hän kertoo markkinoineen kirjaa ahkerasti kirjastoille ja kirjakaupoille. Kirjan kansiin saattaminen on ollut helppoa Books on Demandin kautta.

‒ Nyt sitä taitaakin löytyä kymmenistä kirjastoista ympäri Suomen, sekä isojenkin kirjakauppojen verkkokaupoista. Sain Näkijästä ihan mielettömän hyvää palautetta ja olin aivan ihmeissäni, että onko tämä tottakaan. Näkijän ensimmäinen osa päättyy aikamoiseen cliffhangeriin, joten täytyihän siihen kirjoittaa jatko-osa. Ja toinenkin.

Iina kertoo saavansa ympäri Suomea yhteydenottoja yläasteikäisiltä tytöiltä, jotka ovat tekemässä kirjailijaesittelyä ja ovat valinneet juuri hänet ”aiheekseen”.

‒ Se, miten paljon Näkijää on kehuttu, on todella ihmeellistä enkä vieläkään meinaa uskoa, että nuoret pitävät minun kirjoittamastani kirjasta. Minun! Siis siitä vaatimattomasta tarinasta, jota rustailin sohvan nurkassa pimenevinä syysiltoina. Uskomatonta.

Tällä hetkellä Iinalla ei ole uutta teosta työn alla. Hän on vasta jäänyt äitiyslomalle pienen esikoispojan kanssa. Ideoita kuitenkin löytyy sekä aikuisten, nuorten että pienten lasten kirjaan, mutta valinnan vaikeus on iskenyt lujaa.

‒ Kirjoittaminen on sellainen laji, että sitä pitää tehdä silloin kun se tuntuu hyvältä. Ihan ehdottomasti haluan vielä tulevaisuudessa jatkaa kirjoittamista, mutta kuten sanottua, se vaatii oman aikansa ja paikkansa. Olisi upeaa, jos ehtisin äitiyslomalla jonkun teoksen taas väsätä, mutta en pidä sitä minään tavoitteena.

Introverttiys osana persoonaa

Rekrytointityötä ohjelmistoalan yrityksessä tekevä Iina Korpivaara kertoo olevansa introvertti. Hänen mielestään introvertit soveltuvat mihin tahansa työhön hyvin ‒ paljon riippuu siitä, mitkä asiat ihmistä itseään kuormittavat. Iina tekee työtä ihmisten parissa eikä koe sitä kuormittavana, kunhan organisoi oman työnsä sopivalla tavalla.

‒ Introverttiyden huomaa siinä, että kotiin päästyä saattaa illalla olla uupunut olo, jos on päivän aikana ollut paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Gofore on siitä mahtava työpaikka, että voin olla siellä vapaasti juuri sellainen kuin olen. Tuollainen erilaisuuteen kannustava työympäristö sopii kaltaiselleni luovalle introvertille.

Iinan mielestä introvertit ovat monesti hyviä kuuntelijoita ja tarkkailevat ympäristöään. Sellaiset ihmiset sopivat hänen mukaan juurikin ihmisläheiseen työhön hyvin, koska kyky lukea muita ihmisiä on todella hyvä.

‒ Jos ihmiskontakti kovasti kuormittaa, voi itselle sopia sellainen työ paremmin, jossa ei olla muiden kanssa tekemisissä.

Iina pitää blogia nimeltä Introvertin ihmismielen ajatuksia työelämästä. Bloginsa avulla hän haluaa omalta osaltaan uudistaa työelämää ja auttaa ihmisiä työllistymään.

‒ Introverttiys on niin iso osa omaa persoonaa, että siitä tuntuu hyvältä kirjoittaa. Blogin kautta olen halunnut muistuttaa ihmisiä siitä, ettei introverttiys ole mikään paha asia tai tarkoita sosiaalisesti lahjatonta.

LISÄÄ JUTTUJA: