Tapaan Raivion oululaisessa kahvilassa. Hän luo kesäksi yhteisöllisen TUNNE+TILA -teoksen Oulun kaupunginteatterin viereiselle nurmialueelle. Teos on yhdistelmä kaupunkimuotoilua, tilataidetta ja puutarhaa.
Koettavaksi tarkoitettu teos on osa Maaseudun Sivistysliiton Paikan tuntu -hanketta ja Raivio on toteuttanut saman sarjan kaksi teosta edellisinä vuosina Raumalle ja Varkauteen. Jokainen teos ja sen puutarha elää sijaintinsa ehdoilla inspiroituen sen erityisestä paikan tunnusta.
Oulun puutarha on hankkeessa teossarjan viimeinen, mutta kaupunkitilan käyttöä ja suunnittelua kriittisesti tarkastelevalla taiteilijalla on muita vastaavia teoksia käynnissä muun muassa Helsingissä. Haaveena on tehdä ihmisen kokoisia tiloja vielä isommin ja rohkeammin.
Raivio ei kaavaillut alkavansa julkisen tilan taiteilijaksi, mutta kiinnostus kaupunkitilaan on ohjannut hänet työskentelemään tilallisten ja kokemukselllisten teosten parissa
– Olen aina saanut taidenäyttelyissäkin tilainstallaatioista enemmän irti kuin kaksiulotteisesta taiteesta, Raivio muistelee.
Hän muutti Lontooseen opiskelemaan Chelsea College of Art and Designissa. Siellä Design and Public Art -linjan lopputyönä valmistui taideprojekti kodittomien nuorten kanssa. Koulutus oli kuitenkin Suomen jämptiin henkeen tottuneelle liian vapaamuotoinen ja Raivio koki tarvetta kouluttaa itseään lisää.
Hän pääsi Suomessa opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun muotoilua. Lopputyönään hän perehtyi muotoilun mahdollisuuksiin kaupunkitiloissa.
– Esimerkiksi esinemuotoilu tuntuu ainakin minulle aika merkityksettömältä tässä maailman tilassa, Raivio pohtii.
Valmistuttuaan Raiviolle tarjoutui mahdollisuus osallistua Teknillisen korkeakoulun ja Taikin monialaiseen kesätyö- ja harjoitteluohjelmaan, jossa hän työskenteli kaupunkikuvallisten teemojen parissa yhdessä sosiologin ja insinöörin kanssa.
– Se että insinöörivetoisessa paikassa oli töissä myös sosiologi ja muotoilija oli kaikkien mielestä tosi kiinnostavaa. Se oli myös siihen aikaan vielä hyvinkin uutta, Raivio muistelee ja jatkaa:
– Myös oma toiminta vapaaehtoissektorilla, Dodossa ja eri asukasryhmissä, on ollut hyvä oppi. Sieltä on saanut kokemusta käytännön tekemisestä.
– Nyt kun on tehnyt projekteja, joissa on aika vapaasti saanut yhdistellä omia kiinnostuksen kohteitaan, niin niissä näkyy tämä monialainen tausta ja inspiraaton lähteet – ihmiset, kaupunkitila ja usein myös kasvit, Raivio listaa.
Taiteilijaa kiehtovat kaupunkien välitilat: tyhjät tontit, käyttämättömät katveet, paikat joissa voisi tapahtua, muttei tapahdu – vielä. Hän näkee tilataiteen ja kaupunkimuotoilun myös mahdollisuutena kaupungeille kokeilla erilaisten ideioiden toimivuutta käytännössä.
Raivion teosten lähtökohtana on usein väliaikaisuus, joten niiden kautta on tilaisuus paitsi kokeilla uutta, myös nähdä kättensä jälki nopeasti. Tämän hän näkee mahdollisuutena yhteisöllisyydelle ja asukkaiden aidolle osallistumiselle.
– Kaupunkisuunnittelussa prosessit on usein todella pitkiä ja kalliita.
– Olen törmännyt siihen, että halutaan kauheasti osallistaa osallistamisen vuoksi. Mutta ei olla mietitty, mitä sillä tehdään ja miten se näkyy osallistujille.
Käsinkosketeltavuus on Raivion mielestä tärkeää, sillä tulosten näkeminen inspiroi ihmisiä tulemaan mukaan jatkossakin.
– Kun osallistujat jäävät siihen oletukseen, ettei siitä ollut hyötyä niin se voi olla passivoivaa. Voi jäädä tunne, että minä en mihinkään työpajaan osallistu, kun ei siitä jäänyt jälkeä.
– Vaikka siis olen osallistamisen puolestapuhuja niin haluan miettiä kriittisesti sille hetkensä ja merkityksen.
– Olen ajanut sellaista ajatusta, että tehdään nopeasti – jopa samantien – jotain näkyvää osallistamisen jälkeen.
TUNNE+TILA -teoksessa yhteisön osallistuminen tulee mukaan kasvien hoidossa ja kasvattamisessa sekä erilaisten tapahtumien kautta. Vapaamuotoinen paikassa oleilu ja pysähtyminen sekä kävijät määrittävät myös minkälaiseksi puutarhan arki muovautuu. Teoksen pohjan Raivio luo kuitenkin itse.
– Teoksen muotoon en hae yhteisökontaktia, koska uskon että se vaatisi pitkäaikaisemman keskusteluyhteyden. Idea syntyy enemmän paikan ominaispiirteistä, sijainnista ja esimerkiksi siitä, miten ihmiset käyttävät tilaa ennen teosta.
Varkaudessa ja Raumalla TUNNE+TILA -puutarhat ovat olleet rakastettuja kohtaamispaikkoja monenlaisille ihmisille: ne ovat keränneet asukkaita yhteen ja jokainen on saanut vapaasti järjestää paikalla tapahtumia.
Ouluun TUNNE+TILA -teos rantautuu Maaseudun Sivistysliiton hankkeiden kautta.
Teokset saavat muotonsa kunkin paikan erityisistä piirteistä. Oulussa Raivio on inspiroitunut suuren teatterirakennuksen muodostamasta kontrastista ja teoksessa tulee näkymään kenties viitteitä myös lavastustaiteeseen.
Sekä Oulun kaupunki että oululaiset ovat ottaneet Raivion ja puutarhaidean positiivisesti vastaan.
– Hirveän helppo on ollut lähestyä ihmisiä ja saada apua, Raivio hymyilee jatkaen:
– Moni on sanonut, että juuri tämmöistä tarvitaan – vapaita tiloja ja maksuttomia hengailupaikkoja.
Raivio odottaa Oulun puutarhaan edellisiä enemmän kävijöitä, paitsi isomman asukasmäärän takia, myös keskeisen sijainnin vuoksi. Teosta tehdessä ei koskaan voi tietää, millaiseksi paikka käytössä muotoutuu.
– Koskaan ei voi tietää, ottavatko ihmiset paikan omakseen. Entä jos siellä ei käykään kukaan? Niin ei ole onneksi käynyt, mutta kaikki on mahdollista.
Julkisiin tiloihin tehtävässä taiteessa myös ilkivaltaan täytyy varautua, mutta puutarhat ovat saaneet kasvaa rauhassa. Raivio pohtii:
– Niinkin voi käydä, että joku sytyttää paikan kokkona tuleen. Teoksen jättäminen oman onnensa nojaan tuntuu vähän siltä kuin jättäisi lapsensa torille viimaan [naurua].
– Mutta sitä kai elämä on, että täytyy tehdä asioita ilman pelkoa.
Puutarhassa on kesän mittaan pienimuotoisia tapahtumia, joita jokainen voi myös vapaasti siellä järjestää. Oululaiset kulttuuritoimijat on kutsuttu mukaan ja kaupunkiviljelyä edistävä ympäristöjärjestö Dodo ry on hengessä mukana.
Puutarhateoksen kasvit ovat kasvamassa Kestävän kehityksen keskuksella ja heidän puutarhurinsa hoitavat kasveja läpi kesän. Oulun taidemuseon taidekesäleirien koululaiset puolestaan istuttavat kasveja.
Tulevaisuudessa Raivio haluaisi olla mukana viemässä tilataidetta ja kokemuksellisia tiloja kaupunkisuunnittelun tasolle.
– Olisihan se hienoa päästä tekemään tätä vielä isommin ja rohkeammin, Raivio kaavailee:
– Esimerkiksi jollekin kaupungin keskellä sijaitsevalle isolle tyhjälle tontille. Siinä olisi tärkeää kaupungin tuki ja se, että ollaan rohkeita kokeilemaan uutta.
Kaupunkien käyttämättömät tontit ja välitilat Raivio näkee potentiaalina ihmislähtöiselle tilojen kehittämiselle. Jokaisessa kaupungissa on tällaisia tiloja, ja taiteilija pohtiikin että osan tällaisista paikoista voisi antaa kasvaa suoraan asukkaiden tarpeisiin pohjautuen.
– Olisi hienoa, että ihmisen kokoisista tiloista tulisi osa kaupunkisuunnittelua, ettei kaikkia tiloja ratkaistaisi ylätasolla.
– Silloin erilaisille matalan kynnyksen toimijoille jäisi niitä koloja ja tiloja toimia. Se on luottamuskysymyskin.
Oulun kaupunginteatterin viereen TUNNE+TILA -puutarha alkaa muotoutua kesäkuun alussa. Teokseen voi osallistua vaikkapa hoitamalla kasveja tai järjestämällä tapahtuman paikalla – tai vain pysähtymällä paikkaan.