Kosovon sodan alla kaksi miestä kohtaa toisensa Pristinan kahvilassa. Heidän välilleen syntyy kiihkeä suhde, joka on kaikessa mielessä mahdoton: Arsim on naimisissa oleva albaani, Milos on lääketiedettä opiskeleva serbi. Heidän välillään on paljon kiellettyä – ei vain rakkaus toiseen mieheen, vaan etenkin rakkaus viholliseen.
Kun sota syttyy, Arsim perheineen lähtee maanpakoon. Uusi elämä turvallisessa lännessä ei ole ongelmatonta ja sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja tavalliseen perhe-elämään on Arsimille mahdotonta. Kiinnostus miehiin ajaa hänet lopulta väärälle polulle ja lopulta hän on pakotettu palaamaan takaisin sodan runtelemaan Pristinaan. Moni asia on kuitenkin muuttunut siellä.
Arsimilla on pakkomielle löytää Milos ja ymmärtää mitä heille tapahtui. Vuodet ovat kuitenkin muuttaneet peruuttamattomasti molempia miehiä, ja kohtaaminen ei ole sellainen mitä Arsim on kuvitellut ja toivonut.
Tarina imaisee mukaansa ja Bollaa voi luonnehtia tarinaksi yksinäisyydestä ja kerran löydetystä intohimosta, joka ei päästä otteestaan. Pajtim Statovcin kieli on kaunista ja etenkin hänen henkilökuvauksensa loistavia. Statovci kätkee romaaniinsa myös paljon symboliikkaa, jota hän avaa osittain jo alkulehdillä. Lukijalle kerrotaan jo kirjan ensilehdillä Bollan kolme merkitystä: 1. haamu, näkymätön, peto, piru, 2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento ja 3. ulkopuolinen. Kun tarinaa lukee tarkkaavaisesti, kaikki nämä kätkeytyvät romaaniin.
Kirjan alussa miesten välinen suhde ja aika ennen sotaa saavat paljon tilaa. Sen sijaan Arsimin aika pakolaisena käydään nopeasti läpi, ja lukija joutuu muodostamaan nopeasti käsityksen Arsimin elämästä tänä aikana. Paluu Pristinaan ja elämä siellä saa taas enemmän tilaa. Lukijana minulle jäi kuva ikään kuin aika lännessä ei olisi ollut tärkeää Arsimin elämässä, vaikka hän tekee monia ratkaisevia valintoja tänä aikana.
Tarinaa kerrotaan pääasiassa Arsimin kautta, mutta lukijalle tarjoillaan katkelmia Milosin muistikirjasta, jolloin lukija pääsee mukaan myös hänen maailmaansa ja saa vilauksen asioihin toisesta näkökulmasta. Milosin muistiinpanot ovat palasia hänen elämästään, joista huokuvat läpi tunteet ja vaikeudet. Niitä on paikoin vaikea tulkita ja ne avautuvat vasta vähitellen lukijalle.
Bolla on väkevä ja ajatuksia herättävä romaani, joka nostaa esille Euroopan sodan vain muutama vuosikymmen sitten. Kirjan sävy on tumma. Vihan ja sodan sävyttämä tarina on paikoin julma ja kauhistuttavaa luettavaa, mutta kirjan kaunis kieli tuo suurta kontrastia näihin kauheuksiin. Kokonaisuudessaan tarina imaisee otteeseensa ja kirjaa on vaikea laskea käsistä.