Ville-Juhani Sutinen: Liha

Mikojanin nakkeja Neuvostoliittoon!

Vuonna 1936 Neuvostoliiton elintarviketeollisuuden kansankomissaari Anastas Mikojan lähetetään Yhdysvaltoihin ottamaan oppia maan elintarviketeollisuudesta. Matka yltäkylläisyyteen perehdyttää Mikojanin amerikkalaiseen unelmaan ja elämään, joka on varsin kaukana kommunistisesta Neuvostoliitosta. Stalin toteuttaa Neuvostoliitossa samaan aikaan puolueen puhdistusta.

40 vuotta myöhemmin Mikojan odottaa onnettomana kuolemaa pienessä huoneessaan. Hän ei suinkaan ole ylpeä urastaan ja saavutuksistaan. Päinvastoin hän kokee itsensä epäonnistuneeksi ja mitättömäksi ihmiseksi, sillä hän selvisi Stalinin puhdistuksista. Vain tärkeät virkamiehet joutuivat tuomiolle. Hänen Neuvostoliittoon tuomansa Amerikan herkutkin ovat vain kaukaisia jäljitelmiä alkuperäisistä.

Matka menneeseen

Ville-Juhani Sutisen kuvaus Mikojanin matkasta on varsin yksityiskohtainen, joten lukija pääsee kokemaan, miltä vieras maa runsauksineen näyttää. Yksityiskohtainen matkan kuvaus on aluksi varsin mielenkiintoinen, mutta se alkaa myös puuduttaa. Etenkin loppupuolella tuntuu, ettei kirja tarjoa enää mitään uutta ja Mikojanin matka on jo nähty.

Mielenkiintoista on Mikojanin pohdinta, miksi hän oli selvinnyt Stalinin puhdistuksista. Miksi hän on niin vähäpätöinen virkamies, ettei häntä kannattanut edes teloittaa? Kun kuuliaisuuden hinta on vanheta yksin lähes unohdettuna, siinä riittää pohdittavaa.

Paikoitellen kirja yrittää olla hauska. Mikojan kertoo, kuinka lapset tuntevat hänet lähinnä hänen nimeään kantavista nakeista, jotka hän toi Amerikasta Neuvostoliittoon. Hauskaa pitäisi olla kai myös se, että Mikojan oli vuosia kasvissyöjä, mutta silti hänestä tuli lihatuotteisiin perehtynyt elintarviketeollisuuden kansankomissaari.

Kirja on lopulta kokonaisuudessaan varsin raskas luettava. Se on myös synkkä, kun lukijalle selviää, että vanha Mikojan odottaa yksin kuolemaa ja muistelee menneitä. Kirjan sanoma ei avaudu missään vaiheessa, ja koen yksityiskohtaisen kerronnan ja asioihin yhä uudestaan palaamisen varsin tylsäksi.

Liha
Ville-Juhani Sutinen

Into Kustannus
Sivuja 427


LISÄÄ JUTTUJA:

Paulo Coelho - Maktub sinä_kepnes