Arvostelun ytimessä!
Kun yhden kirja-arvostelun kirjoittamisesta tulee mahdotonta.
Kirja.
Siinä se nököttää pöydällä. Osittain luettuna. Kansa tiukasti kiinni, kirjanmerkki jo poistettu siitä mihin viimeksi jäin. Kaksi kuukautta. Toimituksesta on jo pariin otteeseen vihjailtu (tai oikeastaan ilmoitettu), että arvostelu on myöhässä. Ja minä olen hyvin tietoinen siitä, kirja on itsekin muistuttanut olemassaolostaan tasaisin väliajoin, huhuillut milloin yöpöydän reunalta, milloin odottanut työpöydällä puoliavoimena, tai kulkeutunut sohvalle rentona lukuhetkenä. Mutta en pysty kirjoittamaan yhtä pirun arviota kirjasta!
Syy kirjoittamattomuuteen on yksinkertainen, en vain ymmärrä kirjaa, en pääse mukaan sen tarinaan. Olen lukenut kirjaa sata sivua, enkä osaa kuvailla edes puolella lauseella mistä siinä puhutaan. Mieleni tekee vain huutaa: ”Anteeksi kirjailija, en pääse sielunmaisemaasi mukaan, tarinasi ei avaudu, auta mua kerro missä kohtaa tarinan juju aukeaa”.
Kirjoita tässä sitten arviota muille. Voinko sanoa, että kirja on huono, jos minä en sitä ymmärrä? Pitäisikö kopioida takakannen teksti? Tai nostaa kirja syliin ja kokeilla vielä kerran? Voisinko hypätä suoraa sivulle 101 ja jatkaa siitä? Kurkkaisinko loppuratkaisun? Voisinko runoilla sitten jotain ympäripyöreää.
Ja hulluinta tässä on se, että rakastan kirjallisuutta. Rakastan lukemista, suhtaudun kirjoittamiseen intohimolla! Luen mielelläni kirjoja laidasta laitaan, en tykkää tai syty kaikista tarinoista, mutta mielestäni tarvitaan monipuolista kirjallisuutta, erilaisia tarinoita, jotta jokainen lukija voi löytää suosikkinsa. Minun ei tarvitse siis edes pitää kirjasta voidakseni arvostella sen – mutta jotenkin kirja pitäisi saada kahlattua läpi niin, että tiedän mistä siinä puhutaan, millaista tarinaa kerrotaan ja miten.
Mielestäni on lukijan pettämistä, jos kirjoitan jotain mikä ei pohjaa kokemukseeni kirjasta! Loppujen lopuksi kaikissa kirja-arvioissa on jotain hyvin henkilökohtaista, itse koettua. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja vaikka arviota yrittäisi kirjoittaa objektiivisesti – mitä en useinkaan edes yritä. Arvostelussa on pohjimmiltaan kyse siitä, että kerron mitä sain siitä irti, miltä kirja vaikutti.
Ehkä olen tämän kirjan kohdalla uskotellut itselleni liian vahvasti etten ymmärrä sitä, ja kun siihen itse uskoo – niinhän asia silloin on. En kuitenkaan halua teeskennellä, kun tämä ei vain onnistu. Nostan kädet pystyyn, en kykene tähän.
LISÄÄ JUTTUJA:
