Se murhaa joka osaa

Tapani Bagge paljastaa dekkarin tekemisen salat

01.11.2016
Teksti:
Fiilis: Valaistunut

Valmiina lopputuotteena dekkari saattaa näyttää helpolta tapaukselta. Tarvitaan vain viinaan ja naisiin menevä sankari tai antisankari, kylmäkiskoinen pahis, muutama hemaiseva hempukka, riivattu ajojahti ja kasa hylsyjä. Huumoria saa viljellä laajasti ja mielellään pikkaisen tummempisävyisempänä, mutta välillä pitää kuitenkin vakavoitua sen verran, että yhteiskunnallisen kantaaottavuuden rima ylittyy edes hipoen. Ja toki johonkin kohtaan on hyvä sijoittaa myös raato tai pari, mutta niiden kanssa ei ole niin tarkkaa. Kuoppaanhan ne kuitenkin päätyvät.

Helppous on kuitenkin vain kaunis illuusio, jonka kulissien suojissa piilottelee melkoinen määrä suunnittelua, työtä ja viimeistelyä. Nämä kolme voidaan jakaa edelleen pienempiin osiin, joista muodostuu se tehtäväkenttä, joka aloittelevan dekkaristin tulisi ottaa haltuun taistellessaan tietään päiväunelmistaan kirjakauppojen hyllyille ja sieltä kenties jopa myyntitilastojen kärkipaikoille.

Matka haaveista painomusteen tuoksuiseen todellisuuteen on pitkä, mutta kiitos Tapani Baggen kaltaisten oppaiden, sen ei välttämättä tarvitse perustua yksinomaan yritysten ja erehdysten kautta kasautuvaan ymmärrykseen. Asiansa osaavan oppaan neuvoilla matka on jo pitkällä siinä vaiheessa, kun kynä ensimmäisen kerran koskettaa paperia. Samalla tavoin prosessin loppupäästä karsiutuu monenlaista turhaa, kun vain muistaa silloin tällöin vilkuilla Baggen murhaopasta. Kaikkein paraskaan kirjoitusopas ei kuitenkaan tarjoa kaikkia tarvittavia peliliikkeitä hopeatarjottimella, vaan paljon jää myös noviisin itsensä harkittavaksi. Lähestyäkö kustantajaa ase kädessä vai ilman, kas siinä pulma!

Bagge puhuu kokemuksesta, sillä Se murhaa joka osaa on jo hänen sadannes kirjansa. Dekkarituotantoa löytyy nopeasti laskien parinkymmenen teoksen verran. Näistä tuoreinta edustaa uudessa Elviira Noir -sarjassa julkaistu Pikku enkeli (CrimeTime, 2016). Baggen pitkä kokemus kirjoittamisesta loistaa kirkkaana käsillä olevan murhaoppaan jokaisella sivulla; hän tiivistää reiluun pariin sataan sivuun sellaisen määrän tietoa dekkareista, niiden historiasta ja niiden kirjoittamisesta, että paikka paikoin lukukokemus lähentelee yliannostusta – paljon on asioita omaksuttavana. Parhaiten kirjan käyttöarvon saakin luultavasti valjastettua lukemalla sen kertaalleen kannesta kanteen ja aloittamalla sitten alusta uudelleen luku ja tehtäväsarja kerrallaan. Siinä samalla kirjan opit alkavat muuntautua eläväksi todellisuudeksi ja murhasta tulee totta.

Yhteenvetona sanoisin, että Se murhaa joka osaa on erinomaisen suositeltavaa lukemista jokaiselle kirjoittamisesta kiinnostuneelle tai sitä jo harrastavalle ihmisille riippumatta siitä, mihin genreen hänen kiinnostuksensa pääasiallisesti suuntautuu. Kirjassa annettujen tehtävien fokus on rikosnovellin ja myöhemmin kokopitkän dekkarin kirjoittamisessa, mutta se käsittelee myös laajasti sellaisia haasteita ja ongelmia, jotka ovat osa oikeastaan kaikkea kirjoittamista ja julkaisemista. Valaiseva teos.

Se murhaa joka osaa
Tapani Bagge

Crime Time/Docendo
Sivuja: 211


LISÄÄ JUTTUJA:

Toinen Minussa