Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet
Alkoholistin anteeksipyyntö
Aki Kaurismäen työläistrilogian odotettu neljäs osa Kuolleet lehdet on teatterilevityksessä 15. syyskuuta. Filmille mahdollisimman vähin otoin kuvattu elokuva on ehtinyt kerätä palkintoja jo ennen laajempaa levitystä. Toukokuussa se voitti Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjassa tuomariston palkinnon Prix du Juryn.
Elokuva on saanut myös Fipresci-palkinnon, joka on kansainvälisten kriitikoiden myöntämä palkinto vuoden parhaalle elokuvalle. Kaurismäen uutukainen on valittu Suomen ehdokkaaksi parhaan kansainvälisen elokuvan Oscariksi.
Tutun omintakeinen
Kesäkuussa Sodankylän elokuvajuhlilla ensiesityksensä saanut elokuva jatkaa vahvasti kaurismäkeläistä linjaa. Alma Pöystin ja Jussi Vatasen tähdittämä elokuva kertoo tutulla kaavalla etenevän rakkaustarinan, jossa on tragikoomisia piirteitä. Vakavalla naamalla todetut kirjakieliset repliikit huvittavat. Tarinan edetessä on vaikea pidätellä naurua, ja se lienee tarkoituskin.
Alkoholisoituneen hiekkapuhaltajan ja yksin asuvan kauppa-apulaisen tiet kohtaavat ensi kerran kapakassa, missäpä muuallakaan. Sattuman kauppa tai kohtalo törmäyttää heidät uudestaan ja he päätyvät niukasta dialogistaan huolimatta yhdessä elokuviin. Haasteet kuitenkin alkavat miehen hukattua naisen antaman puhelinnumeron, ja pullo karkaa huulille yhä tiuhempaan tahtiin.
Kaurismäen elokuvista on poimittavissa omintakeisia elokuvakerronnan keinoja ja motiiveja, jotka toistuvat elokuvasta toiseen. Varjoja paratiisissa (1986), Ariel (1988) ja Tulitikkutehtaan tyttö (1990) loivat juuri sen kaurismäkeläisyyden, joka vetoaa myös kansainvälisesti. Askeettinen ympäristö, lähikuvien pitkät katseet ja aikakausien sekoittuminen ovat onneksi tallella myös Kuolleissa lehdissä.
Nostalgisen ajankohtainen
Samalla kun radiosta kuuluu uutisia Ukrainan sodasta, uutisten kuuntelijat istuvat ahdistuneina menneen ajan tyyliin sisustetuissa asunnoissaan. Radiokanavaa vaihdetaan nopeasti. 1960-70-luvun vaatetus ja tyyli sekoittuvat hurmaavasti nykyajan kanssa.
Kuolleissa lehdissä kännykät ovat korvanneet lankapuhelimen, mutta yhteiskuntarakenteet sen sijaan eivät ole kovin paljon päivittyneet. Potkujen jälkeen ei syödä ja liian suuri (paperinen) sähkölasku laittaa sammuttamaan valot. Kontrasti nykyisyyden ja menneen välillä ei voisi olla räikeämpi – ja toimivampi.
Suomalaisten jurous, rakkauselämän pettymykset, yksinäisyys ja alkoholismi heittävät varjonsa tämänkin elokuvan ylle. Helsingin vihreä raitiovaunu kuljettaa tehtaalta palaavaa työntekijää tyhjään asuntoonsa yhä yksinäisempänä.
Tällä kertaa etenkin alkoholismi saa aiemmista elokuvista poiketen uudenlaisen näkökulman. Muutos on mahdollista, jos se lähtee itsestä. Kaurismäen mukaan maailma kaipasi rakkaustarinaa, joten yhtä aiemmista elokuvista toistuvaa teemaa tämä elokuva ei poista: parisuhde pelastaa edelleen.
Ohjaus: Aki Kaurismäki. Rooleissa: Alma Pöysti, Jussi Vatanen, Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Matti Onnismaa, Martti Suosalo, Sakari Kuosmanen, Alina Tomnikov, Alma-koira. Kesto: 81 min.
LISÄÄ JUTTUJA:
