Minä luen! – Timo Harju

Lumottuja karttoja, esseitä ja jälkikuvia

02.07.2020
Teksti:
Kuvat:
Matti-Pekka Heikura

Timo Harju on Oulussa asuva kirjailija, sanataideohjaaja ja yhteisötaiteilija. Hänen vanhainkotiin sijoittuva temaattinen runokokoelma Kastelimme heitä runsaasti kahvilla sai Suomen Arvostelijain Liiton myöntämän Kritiikin kannukset -palkinnon vuonna 2010.

Myös Timo Harjun ja Veera Vähämaan uusi yhteisörunoteos Korvarunoja (ntamo, 2019), on tehty vanhainkodeissa “kaikennähneiden ja täysinpalvelleiden kanssa, heidän puheistaan”.

Timo on kirjoittanut runoteosten lisäksi satuja.

‒ Nyt kesällä kirjoitan lasten sadun, jonka kuvittaa Nina Haiko. Se on ihanan konkreettinen asia, Timo kertoo.

Monipuolisella sanataiteilijalla on paljon tekeillä samaan aikaan.

‒ Kirjoitan myös erityylisten proosapätkien ja runojen kollaasista rakentuvaa romaania, jota olenkin tehnyt jo kymmenen vuotta ja jonka valmistumisaikataulusta en tahdo sanoa julkisesti mitään. Mutta se on minulle tärkeä kirja.

‒ Malttamattomina kirjoittamistaan odottaa myös joukko muita kirjoja. Tällä hetkellä jonon kärkipaikalla kärkkyy molemmista kansista lähtien luettava runoteos. En vain tiedä, milloin ehdin kirjoittaa sen, Timo paljastaa.

Mitä luet Timo Harju?

‒ Luin juuri Laura Ertimon ja Satu Kontisen lastentietokirjan Lumotun maan kartasto. Se on lumoava teos. Kirjassa on kymmenen erilaista karttaa maapallosta: esimerkiksi kadotettujen aarteiden kartta, eläinten muuttomatkojen kartta ja satuolentojen kartta.

‒ Kirja on todella taiteellinen. Se ei niinkään esitä tietoa mahdollisimman tehokkaasti, selvästi ja tylsästi vaan herättää valtavan rakkauden tunteen tietoon. Kirjaa lukiessani en lakkaa ihmettelemästä, miten lumoavalla planeetalla elän.

‒ Minulla on kesken myös toinen maapalloon liittyvä kirja, Pauliina Haasjoen, yhden lempirunoilijoistani, esseeteos Himmeä sininen piste. Se on kiinnostava, herkistävä ja pelottava.

‒ Hiljattain vaikutuin Juha Mannerkorven romaanista Jälkikuva. Siinä kertoja, vanha mies, havainnoi ympäristöään vaimonsa kuoltua. Romaani on pohjattoman surullinen, mutta kertojan tapa havainnoida esineitä ja muita maailman pieniä yksityiskohtia on täynnä toivoa, riippuu elämässä kiinni, vaikkei kertoja varsinaisesti toivo mitään, suree vain. Mannerkorpi käyttää välimerkkejä aivan omalla tavallaan, kaikki vahvistaa havaintoja.

Minkälainen lukija olet Timo?

‒ Lukeminen on elämäni tärkeimpiä asioita. Kirja on ihana tapa kokea taidetta omalla rytmillä. Niin moni asia tässä maailmassa tapahtuu niin nopeasti, etten hitaana ihmisenä pysy mukana, mutta lukea saan rauhassa.

‒ Luen myös, koska ammatillisesti minusta ei olisi muuten mihinkään. Yritän lukea ja luenkin monipuolisesti: lastenkirjoja, nuortenkirjoja, tietokirjoja, esseitä, runoja ja novelleja. Nautin hyvistä lasten- ja nuortenkirjoista, koska olenhan ollut lapsi ja nuori. Jonkin verran luen myös aikuisten romaaneja, nykyisin mielellään muodollisesti tai muuten kokeilevia.

 

Juttusarjassa Minä luen! tunnetut ja tuntemattomat kirjallisuuden ystävät kertovat mitä lukevat ja minkälaisia lukijoita he ovat. He valitsevat kolme heille ajankohtaista teosta ja kertovat, mikä niissä on hienoa.

Ota kirjastoon ja kirjakauppaan mukaan nämä kirjavinkit.

Timo Harju:

Laura Ertimo & Satu Kontinen: Lumotun maan kartasto : Tarinoita muuttuvalta planeetalta (S&S, 2020).
Pauliina Haasjoki: Himmeä sininen piste (Osuuskunta Poesia, 2019).
Juha Mannerkorpi: Jälkikuvia (Otava, 1965).
Timo Harju: Kastelimme heitä runsaasti kahvilla (ntamo, 2009).
Timo Harju & Veera Vähämaa: Korvarunoja (ntamo, 2019).

Lukuvinkit juttusarjan aiemmista osista:

Jani Saxell:
Viljo Kajava: 1930-luvun runot (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2000).
Alan Sepinwall: The Revolution Was Televised (Gallery Books, 2013).
Helvi Hämäläinen: Katuojan vettä (Gummerrus, 1935); WSOY, 1986).
Jani Saxell: Helsinki Undrground (WSOY, 2020).
Jani Saxell: Tuomiopäivän karavaani (WSOY, 2017).

Milla Peltonen:
Patjim Statovci: Bolla (Otava, 2019).
Keijo Siekkinen: Äidin hauta (Gummerrus, 1985).
Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä. (Äänikirja Yle Areenassa)
Milla Peltonen: Erakot : Omintakeisten suomalaisten elämäntarinoita (Into, 2020).
Milla Peltonen: Paperilla seisova Perkele : Hannu Salaman elämä ja kirjat (Into. 2016).

Karri ”Paleface” Miettinen:
Laura Ertimo & Mari Ahokoivu: Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu (Into, 2019).
Flea: Happoa lapsille (Like, 2020).
Inkamaija Iitiä—Hannu Häkkinen—Jaana Onatsu: Julkinen ja kätketty Suomi (Kansallismuseo, 2017).
Karri Paleface Miettinen: Viides Maamme-kirja, eli, Ajatuksia suomalaisuudesta (Like, 2017).
Karri Paleface Miettinen: Kolmetoista kertaa kovempi : räppärin käsikirja (Like, 2019).

Janne Bomqvist:
Heikki Harma & Tuula KousaHector : asfalttihippi : muistelmia putkiradiosta Ruusuportille (Otava, 2017).
Kauko RöyhkäMarjatan poika : muistelmat 1. (Docento, 2019).
Sixten Korkman: Talous ja utopia (Docento, 2012).

Saara Turunen:
Katariina Huttunen: Surun istukka (Kustantamo s&s, 2019).
Racel CuskÄäriviivat-trilogia (Kustantamo s&s, 2018).
Caroline Criado PerezNäkymättömät naiset (WSOY, 2020).
Saara Turunen: Rakkauden hirviö (Tammi, 2015). Saara Turunen: Sivuhenkilö (Tammi, 2018).




LISÄÄ JUTTUJA:

Kolme iloista rosvoa Suomessa kummittelee