Pohjois-Pohjanmaan Polytekninen Draamaseura on aloittamassa uuden näytelmänsä Murha Havershamin kartanossa odotetun ensi-illan. Seuran puheenjohtajana toimiva Risto Mäkelä (Janne Raudaskoski) hehkuttaa, että luvassa on ”seuran ehkä paras esitys”, sillä nyt on vihdoinkin kapasiteettia riittävästi. Yleisö antaa raikuvat ablodit, kun esirippu nousee. Jahas, se täytyykin laskea, sillä teknikot ja osa näyttelijöistä ovat vielä laittelemassa lavasteita… Otetaanpa uusiksi: raikuvat ablodit ja esitys voi alkaa. Mitä ihmettä? Joku kompuroi pimeässä ja kun valot välähtävät, yleisö näkee, että Charles Haversham eli Jouni Keskimäki (Timo Reinikka) asettautuu divaanisohvalle ja tekeytyy kuolleeksi. Tästä alkaa miltei kahden tunnin kohellus ja yhä kaoottisemmaksi yltyvä pieleen menevien tapahtumien sarja.
Polyteknisen Draamaseuran näyttelijöillä on pokassa pitelemistä, kun lavasteet alkavat hajota ympäriltä, roolitukset vaihtuvat yllättäen, joku unohtaa vuorosanansa tai astuu näyttämölle väärään aikaan. Rautainen joukko kuitenkin hoitaa ensi-iltansa kunnialla loppuun saakka. Murhamysteerin selvittämisen seuraaminen käy yleisölle työlääksi kaikenlaisten kommellusten muodostuessa päähuomion kohteeksi. Etenkin Roope Nygrenin Thomas Colleymoorella (Mikko Leskelä) pitää kiirettä rimpuillessaan välillä hämähäkkimiehen tavoin romahtavalla tasanteella. Ainoille naisnäyttelijöille käy ohrasesti, kun sekä Florence Colleymoorea esittävä Draamaseuran jäsen Sanna Ylähöyry-Alavirta (Elina Keinonen) että myöhemmin samaan rooliin joutunut näyttämömestari Heli Karhu (Heli Haapalainen) menettävät tajuntansa jäädessään oven liiskaamiksi. Hätiin rientää taustalla häärivä valo- ja äänimies Teuvo Kohvakka (Aki Pelkonen), joka pääsee paikkaamaan sopivasti suutelukohtausta.
Näytelmän loppupuolella alkaa olla jo niin yltäkylläinen kaikesta koheltamisen rekisteröinnistä, että osa juonesta on mennyt autuaasti yli hilseen. Missä välissä Cecil Haversham eli yleisöä innokkaasti kosiskellut Matias Palonheimo (Joose Mikkonen) kuolikaan? Miksi Charles Haversham, se alussa kuollut heppu, onkin yhtäkkiä elossa? Mitä varten Risto Mäkelän esittämä tarkastaja Carter heiluu pistoolin kanssa? Ainoastaan Charlesin hovimestari Henkka Häppönen (Mika Nuojua) näyttää olevan entisellään. Huhhuh, nyt on aika huokaista ja alkaa selvittämään päätä, sillä jatkuva nauraminen ja äimistely ovat häivyttäneet viimeisetkin loogisen ajattelun rippeet.
Lavasteista ei voi sanoa juurikaan muuta kuin, että ne eivät toimineet ja että ne toimivat prikulleen. Jyrki Sepän kyhäämä lavastus romahti juuri oikeilla hetkillä, ja näyttelijäparkojen vahingoittumiselta kaiketi vältyttiin. Loppua kohden kiihtyvä näyttämörekvisiitan hajoaminen vaati esittäjiltään hiuksenhienoa ajoittamisen taitoa, jota ei voi kuin ihailla. Vaikka Murha Havershamin kartanossa meni auttamattomasti mönkään, Pieleen meni -näytelmän ensi-ilta onnistui puolestaan täydellisesti. Bravo!
Oulun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä
Esityksen kesto noin 2 h sisältäen väliajan