Lotta Dufva: Limbodusa

Rakkaus ja vallankumous

Euroopan valtiot ovat kaatuneet ja valta on ylikansallisella sotilasdiktatuurilla, Eurodefillä. Kaikkien ymmärtämä yleiseuro on syrjäyttämässä kansalliset kielet. Eurooppa on yhä huonommassa jamassa ja tulevaisuus on Afrikassa. Sinne kaikki pyrkivät.

Limbodusa on Lotta Dufvan huikaiseva esikoisromaani. Tarina imaisee matkaansa ja haluan lukea kirjan yhdeltä istumalta. Dufvan tapa kuljettaa tapahtumia on hengästyttävä. Jokainen sivu tarjoaa jotain uutta.

Kirjallisuuden opiskelija Ingrid strippaa Helsingin räkäisessä kuppilassa. Hän kohtaa Suomalaisen, entisen Eurodefin palkkasotilaan. Suomalainen opiskelee politiikkaa ja aloittelee bloggarin uraa. Ingrid näkee mahdollisuuden, hän uskoo vallankumoukseen ja osaa puhua siitä ihmisille. Suomalaisella on nettisivusto, jolla tuoda ajatuksia julki. Yhdessä he voivat tehdä jotakin suurta.

Limbodusa on lähitulevaisuuteen sijoittuva huikea romaani. Se on kertomus rakkaudesta ja vallankumouksesta. Kirjan alku on kirjoitettu Ingridin näkökulmasta. Tarina lähtee liikkeelle Ingridin ja Suomalaisen kohtaamisesta sekä vallankumouksen ajatuksesta.

Ingrid kertoo myös kuinka hän päätyy Lambedusalle, jossa hän aloittaa uuden elämän. Yllättäen kirjan kertoja vaihtuu ja äänen ottaa Suomalainen. Hän antaa tapahtumille toisen näkökulman ja tarina täydentyy.

Dufva on vaikuttava tarinankertoja

Teoksessa liikutaan kahdessa ajassa. Lambedusalla ollaan nykyajassa, sitten palataan menneeseen. Välillä ollaan hetkissä ennen vallankumousta ja välillä vallankumouksen tapahtumissa. Lopulta, kirjan lopussa, aikatasot kohtaavat.

Tapahtumat kietoutuvat vain muutaman henkilön ympärille, mutta silti vaikutelma on kuin mukana olisi koko maailma. Ingrid ja Suomalainen ovat hahmoina helposti samastuttavia. Heidän rakkaustarinassaan on paljon tuttua. Kieli  kuvailee ja maalaa tapahtumapaikkoja niin yksityiskohtaisesti, että lukijan on helppo elää mukana. Henkilöiden välinen dialogi on sujuvaa ja aitoa.

Dufvan tarinankertojan lahjat tulevat hyvin esiin seuraavasta katkelmasta:

”Päähäni koskee, kaikkialle koskee, hiukseni ovat palaneet pois, nenääni on tarttunut sitkeä kärventyneen lihan haju. Ympärilläni hoitamattomalla hiekkarannalla lojuu meduusanraatoja ja tyhjiä muovipulloja, lasinsiruja ja tupakantumppeja.

Kirjan teema on itsenäisyyden tavoittelu kansallisesti ja parisuhteessa. Mikä on kansallinen identiteetti? Kuka minä olen ja mitä minä haluan? Suosittelen kirjaa kaikille hyvien tarinoiden ystäville. Harvoin löydän esikoisromaanin, joka on näin mieleenpainuva ja viihdyttävä.

Limbodusa
Lotta Dufva

Otava
Sivuja 248


LISÄÄ JUTTUJA:

hunan Pieleen meni Nevermoor