Lähtö-trilogia on dokumenttiteatteria ja se perustuu Röölän sataman tarinoihin ja se käsittelee erityisesti lähtemistä ja kotiin palaamista. Näytelmän kaksi ensimmäistä osaa, Merimies, muija, kalamiehen koira sekä Laulu on meren laulu ovat itsenäisiä tarinoita, eikä niitä tarvitse tuntea nauttiakseen kolmannesta osasta Eikä merta enää ole — kotimatkan laulu.
Kuten trilogian kaksi edellistäkin osaa, sijoittuu myös Eikä merta enää ole Röölän satamaan. Tarinassa nykyisyys ja menneisyys nivoutuvat yhteen, kuten kalamiehen verkko. Kaikki alkaa, kun Tuulikki Niemi (Laura Halonen) saapuu Röölään kerätäkseen kylän tarinoita kirjaksi. Kohteeksi löytyy Röölän vanhin asukas Tyyne Merimaa (Vera Veiskola), jonka tarinoista Eikä merta enää ole suurimmaksi osaksi koostuu.
Tarinoiden keskiössä ovat Tyynen itsensä lisäksi hänen veljensä Usko Merimaa (Jaakko Ohtonen) sekä virolainen kalamies Urmas Meri (Mait Joorits). Näytelmässä on paljon hilpeyttä ja musiikkia, mutta toisessa vaakakupissa painona on lähes yhtä paljon surua ja kaipausta, kun meri vie sen minkä tuokin. Näytelmä onkin jännittävä yhdistelmä komediaa, musikaalia ja tragediaa sulautettuna koskettavaksi kokonaisuudeksi.
Puitteet näytelmälle ovat kauniissa vanhassa rakennuksessa oivalliset. Lavasteita tarvitaan vain vähän ja ne toimivat näyttelijöiden pikaisten roudausten toimittamana niin kodin tai baarin sisustuksena, katuna kuin laivanakin. Monissa kohtauksissa näytelmän henkilöt puhuttelevat yleisöä suoraan, mikä tekee hahmoista entistäkin aidomman tuntuisia.
Näyttelijät myös laulavat ja soittavat kaikki kappaleet itse, kapteeni Luodon ja Voitto Merimaan rooleissa nähty Antti Autio sekä Vera Veiskola ovat vastanneet suuresta osasta näytelmän laulujen sävellyksiä ja sanoitukset ovat pääasiassa näytelmän käsikirjoittaneen ja ohjanneen Anni Mikkelsonin käsialaa, vaikka mukana onkin myös perinteisempiä meriaiheisempia kappaleita. Mitähän sitä itse tekisikään juopuneelle merimiehelle?
Kaikkiaan Eikä merta enää ole on suolantuoksuinen kuvaus satamakaupungin arjesta ja sen asukkaiden kohtaloista. Silmäkulmien kostumiselta ei voi välttyä, vaikka hymy karehtiikin huulilla suuren osan näytelmästä.