Suuri suomalainen kummituskirja
Hui! Luin juuri, että Suomessakin on kummitellut ja kummittelee yhä – siinä missä muuallakin päin maailmaa. Näin voidaan tulkita filosofi-kirjailija Eero Ojasen uudesta teoksestaan Suuri suomalainen kummituskirja, joka perehdyttää lukijan suomalaisiin kummitteluihin, tarinoihin niiden takana sekä erilaisiin kummitteluilmiöiden tyyppeihin.
Nyt kun on alkusäikähdyksestä selvitty ja vaihdettu kuivat housut kostuneiden tilalle, lienee syytä kertoa, ettei kirja ole varsinainen kummitustarinoita kertova opus, vaan se käsittelee tunnetuimmatkin tapaukset melko yleisellä tasolla menemättä kovinkaan yksityiskohtaiseksi. Kirjan tarkoitus on enemmänkin koota kansien väliin kaikenkattava kirjo suomalaisista kummitteluista ja myös kategorisoida ne karkealla tasolla. Eli jos lukija etsii yksityiskohtaisempia suomalaisia kummitustarinoita, ei tämä kirja ehkä ole se, jonka puoleen kannattaa kääntyä.
Käsiteltyjen ilmiöiden jakaminen karkeasti eri tyyppeihin on tehty hyvin loogisesti ja se järkevöittää lukukokemusta. Kirjan aloittava luku Suomen vanhimmat kummitustarinat onkin ehkä mielenkiintoisinta antia Kummitustalot ja paikalliset tarinat -luvun ohella, vaikka jokaisesta luvusta löytyy kyllä mielenkiintoisia juttuja. Valitettavasti osa sisällöstä tuntui hieman liialliselta asioiden listaamiselta. Tämä saattaa tosin johtua siitä, ettei ole haluttu mennä liikaa huhujen ja spekulaatioiden puolelle, vaan haluttu tuoda lähinnä ilmiöistä ne pääpiirteet paneutumatta liikaa yksityiskohtien käsittelyyn.
Suuri suomalainen kummituskirja käsittelee materiaalia kunnioitettavan paljon ja sitä on kerätty laajalti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista, muista aihetta käsittelevistä kirjoista ja myös nettifoorumeilta. Vaikka internetin keskustelualueet ovat varmasti tietyllä tapaa hyvä lähde tällaisten tarinoiden jakamiselle ja niistä keskustelulle, silti karsastan hieman niiden käyttämistä kirjan lähteinä. Vaikkei se aina täysin selväksi tulekkaan, että mikä juttu on nettilähteestä ja mikä jostain muualta, niin etenkin Enteet, ennusmerkit ja etiäiset -luku tuntui sellaiselta.
Kummitustarinoita on kerrottu aina ja vaikka nykyihminen ei ehkä näe maailmaa kovinkaan taikauskoisten lasien läpi, silti tällaisia tarinoita syntyy yhä edelleenkin, vaikkei varmasti samoissa määrin kuin aikoinaan. Suuri suomalainen kummituskirja on kuitenkin mielenkiintoista luettavaa, vaikkei se täysin vastannutkaan odotuksiani.
LISÄÄ JUTTUJA:
