Kristiina Saha: Minäpäivät
Uusi suunta elämälle
Äänikirjat kasvattavat suosiotaan kiihtyvällä tahdilla. Lavastajana ja vaatesuunnittelijana työskentelevän Kristiina Sahan esikoisteos Minäpäivät ilahduttaa äänikirjana verbaalisella ilotulituksellaan sekä koomisuudellaan. Vakavia aiheita käsitellään huumorilla höystettynä.
Pomon yksinäinen elämä
Minäpäivien päähenkilö on Hellevi. Keski-iän ylittänyt harmaahiirulainen työskentelee keskijohdon pomona firmassa, jonka itämaisia viisauksia lateleva johtaja pitää palavereita istuttamalla alaisiaan joogamatolla. Esimiehen mielestä Hellevin on aika uudistua. Irtisanomisia jakeleva nainen ehtii jo säikähtää saavan itsekin potkun persuuksilleen, mutta johtaja lähettääkin hänet muodonmuutosseminaariin. Siellä Hellevi saa pohtia uutta suuntaa elämälleen, joka on junnannut samaa kaavaa jo vuosikymmeniä.
Skitsofreeninen äiti, vammautunut hoitokodin asukki Otsa sekä seminaarista löytynyt uusi tuttavuus Veli muodostavat Hellevin vähäväkisen lähipiirin. Suhteet työkavereihin ovat pinnallisia, sillä potkujen jakaminen muille ei luo työilmapiiriin lämpöä. Hellevin elämä näyttäytyy varsin yksinäisenä. Taakkana roikkuu suhde holhoavaan äitiin, jota on käytävä katsomassa hoitolaitoksessa ja ruokittava kettukarkeilla.
Kun saatananpelkoinen äiti kuolee, tuntee Hellevi helpotusta ja alkaa elää elämäänsä hieman vapaammin. Äidille kun on pitänyt valehdella jopa aikoja sitten kuolleen kissan olevan vielä elossa, jottei äidin elämä järkkyisi enää pahemmin.
Äänikirja toimii tulkitsijana
Saha kuljettaa paikoin vakaviakin aiheita sisältävää tarinaa huumorin keinoin. Ei voi kuin ihailla kirjailijan verbaalista lahjakkuutta ilmaista asioita moninaisin sanakääntein. Äänikirjan lukeminen kuuntelemalla voi olla haastavaa, jollei ajatus pysy mukana tai jotkin sanat äännetään erikoisesti. Minäpäivät tarjoaa runsaasti uusia oivalluksia!
Äänikirjojen suosio on kasvanut nopeasti, ja myös kirja-arvion voi tehdä kuuntelemalla. Tiettyjen faktojen tarkistaminen jälkikäteen on toki työläämpää kuin painetusta versiosta, mutta lukunautinnon voi saavuttaa myös näin. Lukijan äänellä ja tavalla lukea on väliä: monotonisen pistävää ääntä ei jaksaisi kuunnella, sen sijaan vivahteikkaan pehmeä hivelee kuuloaistia.
Minäpäivät toimii hykerryttävän hyvin äänikirjana, sillä lukijana on koomikko Pirjo Heikkilä. Hänen nopeaakin nopeampi puheenpapatuksensa sekä komiikantajunsa sopivat täydellisesti tämän teoksen tulkintaan, mutta eivät välttämättä jonkin toisen teoksen. Jos puolestaan oma päänsisäinen ääni on kaikista mieluisin, kirjan saa hankittua painettunakin.
LISÄÄ JUTTUJA:
