Kesyt kaipaavat, villit lentävät
Unelmoi ja lähde matkalle!
Terhi Rannela vie matkalle Uuteen-Seelantiin, Englantiin, Saksaan ja Islantiin ja moneen muuhun paikkaan. Mutta oikeasti tämä ei ole matkaopas – tämä on opas seikkailuille ja unelmille. Pääosassa eivät ole paikat ja kaupungit, vaan tapahtumat ja Rannelan mietteen.
Mitä matkat ja matkamuistot oikeastaan kertovat meistä? Millaista on istua kahvikupposella vieraassa kaupungissa ja rupatella viereisen pöydän herrasmiehen kanssa, tai miltä tuntuu poiketa kirjakauppaan ja hypistellä vieraalla kielellä kirjoitettuja kirjoja? Kesyt kaipaavat, villit lentävät on Terhi Rannelan tarinakokoelma, jonka hän on koostanut matkapäiväkirjojensa pohjalta, ja jossa hän pohtii matkustamista ja elämää vieraissa ympäristöissä.
Kirjailijana Rannelan on mahdollista matkustaa ja viettää pitkiäkin aikoja vieraissa paikoissa, työ kun kulkee mukana. Rannela myös vie tarinoissaan paikkoihin, joissa hän on käynyt tehdessään taustatyötä kirjoihinsa. Hän kertoo pitävänsä erillistä matkapäiväkirjaa reissuilta, joihin hän tallentaa matkan ajatukset ja tunnelmat – näin ne säilyvät tallessa myöhempää varten. Tai kuten hän osuvasti toteaa: ”Kun me unohdamme, matkapäiväkirja muistaa.”
Matkoilla voi elää turistin elämää ja se tekee elämästä jotenkin erilaista kuin kotona. Rannela avaa hyvin sitä, kuinka matkalla kiinnitämme huomiota asioihin joihin emme arkena kiinnitä huomiota: makuihin ravintolassa, kun analysoimme ruokaa tarkemmin. Tai tarkkailemme ääniä, tunnistammeko sanoja vieraasta kielestä tai hämmästelemme paikallisten tapoja kun ne ovat outoja ja asiat eivät suju kuin kotona.
Kirjan alussa oli haastavaa päästä mukaan tarinoihin, ne olivat päiväkirjamaisia merkintöjä, ja itse kohteesta ei puhuttu paljon. Jokaisen luvun myötä vaihtui myös tarina ja mitään yhtenäistä jatkuvaa tarinaa ei muodostu. Sitten huomasin, että muistomme matkoista ovat juuri tuollaisia – paljon yksittäisiä tarinoita. Etenkin vuosien takaiset matkat eivät ole enää yhtenäistä loogista jatkuvaa muistoa, vaan paloja matkasta sieltä täältä. Tämä oivallus teki Rannelan kirjasta mukavan katsauksen hänen muistoihin ja matkakokemuksiin.
Rannelan tyyli kirjoittaa on rento ja hän kuvaa paikkoja mielenkiintoisella tavalla, tuoden paikallista elämää ja myös paikallisten kokemuksia esille. Rannela avaa myös niitä odotuksia, joita matkoihin kohdistuu. Ja sitä lähtemisen hetkeä, kun arki muuttuu lomaksi.
Rannela toivoo, että saisi tekstillään lukijan unelmoimaan. Itse aloin pohtia omia matkojani ja verrata kokemuksiani. Vaikka maat ja reissaajat vaihtuvat, on matkoissa usein paljon samaa ja matkaajien kokemuksissa paljon yhteistä. Rannelasta kannattaa ottaa oppia ja pakata mukaan viimeistään seuraavalle matkalle myös matkapäiväkirja.
LISÄÄ JUTTUJA:
