Ville-Juhani Sutinen: Arktis – Likaista lunta
Pohjoista romantiikkaa etsimässä
Muistan ahmineeni sivukaupalla teosta Arktis – Likaista lunta viime kesän kuumina hellepäivinä aina kun siihen oli mahdollisuus. Ville-Juhani Sutisen kielenkäyttö, sanavalinnat ja tekstin rytmi veivät mennessään aina kun pääsin kirjan äärelle.
Ihailen suuresti Sutisen jatkuvaa lauseiden soljuvuutta. Sanat tippuvat hänellä luonnollisesti ja kevyesti oikeille paikoilleen. Kirja etenee pehmeästi ja varmasti eteenpäin kuin hiihto keväthangilla hyvin nukutun yön jälkeen.
Teos on hurmaavan kaunis ja surullinen lopun aikojen matkakertomus Grönlannista Huippuvuorille ja lopuksi Venäjän Siperiaan. Kirja antaa omalta osaltaan erään vastauksen, mihin pelkällä menolipulla elävä yhteiskuntamme on vääjäämättä matkalla.
Ilmastomme lämpenee ja sään ääri-ilmiöt yleistyvät, mutta suuri osa suomalaisistakin kääntää vain sivua näiden otsikkojen edessä. Globaalin elokapina-liikkeen kansalaistottelemattomuus sivuutetaan ihmisten mielissä usein tarpeettomaksi puuhasteluksi, eikä järkeväksi tavaksi herättää keskustelua yhteiskunnassa.
Jäätyneitä muistoja
Sutinen tekee tarkkoja havaintoja kaikkialle minne hän menee seikkailuillaan. Ruijan kveeneistä kertova luku on tästä oiva esimerkki. Hän yhdistää historiaa, tieteellistä tietoa ja haastatteluita oivallisesti ja mielenkiintoisesti.
Eri maailmankolkissa tavatut henkilöt ja heidän kertomuksensa arjesta arktiksella tuovat ilmavuutta, lämpöä ja hauskoja anekdootteja hyiseen tositarinaan – samoin kuin maailman pohjoisimman thai-ravintolan metsästäminen.
Ainoastaan Siperian osuutta kirjasta olisin typistänyt, vaikka Venäjän arktinen alue onkin jättiläismäinen. Venäjän betonin keskellä asuvat alkuperäiskansojen yhteisöt elävät suunnattoman karuissa ja yksinäisissä oloissa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.
Kuvaukset tyhjentyneistä kaivoskaupungeista ja lumiseen erämaahan johtavista teistä ovat surullista luettavaa.
Sutinen tuo hienosti ja hienovaraisesti havaintonsa ja kokemuksensa napapiirin pohjoispuolisesta ikiroudan maasta sanoin ja valokuvin lukijan iholle. Kokonaistulkinta kirjan sanomasta jää kuitenkin lukijan harteille.
LISÄÄ JUTTUJA:
