Venla Hiidensalo on valtiotieteiden maisteri ja vapaa toimittaja. Hän on toiminut kirjallisuus- ja mediakriitikkona sekä kolumnistina. Hiidensalon esikoisteos Mediahuora käsitteli julkisuuden kirjoittamattomia lakeja. Elämäkertaromaani Suruttomat on hänen neljäs teoksensa.
Nuori Helmi Vartiainen pääsee haluamaansa arvostettuun taidekouluun haaveenaan tulla suureksi taidemaalariksi. Hän kuitenkin rakastuu pahan pojan maineessa olevaan Tyko Salliseen, Suruttomat-ryhmän jäseneen, joka vie Helmiltä jalat alta. Nuori rakkaus kukoistaa ja peittää samalla alleen Tykon huonon käytöksen, joka ei ole ainoastaan alkoholin runsasta kuluttamista.
Helmi haaveilee opintomatkasta Pariisiin, sillä Pariisi oli suomalaisopiskelijoiden suosiossa kaupungin vapaamielisyyden ja taidemaailman monipuolisuuden vuoksi. Helmi saakin haluamansa stipendin, mutta luopuu siitä antaen ihastukselleen mahdollisuuden kukoistaa taiteellisesti ja saada kokemuksia ranskalaisessa taidemaailmassa. Rakkaus rakkauden kaupungissa on kuitenkin arjen mustaa toistuvuutta, sillä Tyko huitelee omissa menoissaan.
Rakkaus syvenee kaikesta huolimatta ja pariskunnalle syntyy ensimmäinen lapsi, Eva. Tyko on lain mukaan perheenpää, ja siten myös yksin lapsensa huoltaja. Tykon päätettyä, ettei Helmistä ole äidiksi, hän antaa esikoistyttärensä lapsettomalle siskolleen adoptoitavaksi Tanskaan.
Helmi murtuu, mutta jatkaa tyrannian ja pelon alla suhdettaan Tykoon, sillä lähteminen tuntuu raastavalta. Hän ei halua luopua toivosta, että mies voisi muuttua. Ja mitä hän tekisi yksinään?
Yhden armollisen hetken ajan uskon Tykon sanoihin. Painan pääni Tykon päätä vasten ja kierrän käteni hänen hartioidensa ympärille. Itkemme toisiimme takertuneina kuin kaksi eksynyttä lasta, jotka etsivät turhaan enkeliä.”
Pariskunnan toinen lapsi Taju syntyy, ja pariskunnan avioliitto päättyy. Avioeron myötä Tyko Sallinen vie pariskunnan toisenkin lapsen äidiltään, huolimatta oikeuden päätöksestä, jonka mukaan lapsi kuuluisi äidilleen. Tyko ja Taju muuttavat ateljeetalo Krapulaan, jossa Taju elää ja kasvaa isänsä tyrannian alla uskoen valheita äidistään. Helmi Vartiainen kuolee vuonna 1930 yritettyään sitä ennen saada elämänsä kuntoon ja lapsensa takaisin.
Suruttomat on kaunis ja koskettava mutta myös vihastuttava kertomus siitä, millaista on elää toiveikkaana ja elämää syleillen väkivaltaisen taitelijan kanssa. Tyko Sallinen, yksi ristiriitaisimmista taiteilijoista suomalaisessa taiteessa, ei ollut vain ”irvokkaiden” maalausten ja siten perinteisen maalausperinteen murskaaja. Hän oli myös sielun ja mielen yksinvaltias.
Kahdessa ajassa ja useiden eri miljöiden kautta avautuva juoni on toimiva, sillä perheväkivallan alla eläneiden tarina tulee kerrotuksi syvällisesti. Voimme nähdä, kuinka kahden rakastavaisen suhde etenee, ja kuinka nainen murretaan uskomaan miehensä valheita ja palvelemaan miehensä toiveita uskoen muutokseen. Näemme myös tyrannian, äidin kuoleman sekä adoption vaikutukset lapsiin. Tajun kokema menetys ja totuuden paljastuminen perheestään on koskettavaa.
Minä annan sinulle anteeksi, äiti. Minä annan sinulle anteeksi, äiti. Minä annan sinulle anteeksi, äiti.”