Syntymän ja kuoleman kirja
Taikausko, kristinusko ja jopa kansainvälisen teollisuusjätin tuotteet sekoittuvat maailmalla riiteissä ja uskomuksissa, niiden ollessa osa jokapäiväistä elämää. Syntymän ja kuoleman kirja tarjoaa katsauksen erilaisiin tapoihin Etelä-Amerikasta ja Aasiasta sekä lyhyitä vertauksia Suomeen.
Etenkin Latinalaisessa Amerikassa vanhat alkuperäiskansojen uskonnot ovat sekoittuneet kristinuskoon ja lukuisat rituaalit ovat yhdistelmä näistä kahdesta. Noituus ja taikausko ovat hyvin vahvasti läsnä elämässä. Aasiaan mentäessä taikausko lisääntyy entisestään ja siellä turvaudutaan myös astrologeihin, ja horoskooppien tutkiminen kuuluu perinteeseen. Kirjoittaja Eija Pulkkinen on asunut maailmalla yli 20 vuotta, ja varsin nopeasti käy selville hänen laaja ja monipuolinen kulttuurien ja tapojen tuntemus, joita hän on kohdannut vuosien aikana.
Kirjan tarinoista hurjalta kuulostaa filippiiniläisten Ifugarojen tapa kaivaa ylös sukulaisten luut muutaman vuoden kuluttua hautaamisesta. Luuranko kääritään kankaaseen ja säilytetään kotona, josta se otetaan mukaan kaikkiin juhliin kuten häihin, ristiäisiin ja syntymäpäiville. Vasta kun kukaan perheestä ei enää muista häntä, vainaja saa lopullisen hautapaikan.
Maailmalta löytyy yhtäläisyyksiä suomalaisiin riitteihin
Pulkkinen viittaa monissa riiteissä yhtäläisyyksiin suomalaisten tapojen kanssa. Myanmarissa nimi annetaan sen viikonpäivän mukaan, milloin on syntynyt, koska viikonpäivän ajatellaan kuvaavan luonnetta. Kirjan mukaan myös Suomessa syntymäpäivän viikonpäivän on ajateltu vaikuttavan lapsen luonteeseen. Tämän uskomuksen mukaan Suomessa perjantaina syntynyt lapsi on onneton, koska hän näkee henkiä ja aaveita.
Bhutanissa – niin kuin joissain päin Suomeakin – raskaana olevia on kielletty kyläilemästä, koska raskaana oleminen on epäpuhdasta aikaa. Tällaisia viittauksia suomalaisiin tapoihin löytyy useita. Monet kirjan Suomeen viittaavista uskomuksista ovat sellaisia, joista olisi ollut kiva lukea enemmän, koska monet niistä olivat tuntemattomia ja ennenkuulumattomia. Suomalaisille uskomuksille olisi toivonut omaa lukua ja niiden alkuperän ja historian avaamista laajemmin.
Perinteitä ja kiinnostavia uusia tapoja
Koska syntymään ja kuolemaan liittyvät uskomukset muistuttavat paljon toisiaan, alkavat tarinat pian vaikuttamaan edellisen toistolta. Tämä on ymmärrettävää, koska usein puhutaan naapurimaista, joten kulttuureissa on samoja perinteitä taustalla. Kirjan mielenkiintoisimmat tiedot muodostuvat näin ollen muista tavoista.
Meksikossa voi nostaa esille pari mielenkiintoista seikkaa. Siellä Tarahumaoille juoksukilpailu on sosiaalinen tapahtuma, jossa kilpailut kestävät vuorokausia, voittajan olleessa se joka juoksee kauimmin. Tämän perinteen ansiosta he ovat kiusanneet länsimaalaisia ultrajuoksijoita, voittamalla kilpailuja helposti – huolimatta siitä – kuinka eksyvät välillä reitiltä tai pitävät tupakkataukoja.
Kenties kiinnostavin tieto on Meksikolainen tapa tarjota ehtoollisella myös Coca-Colaa. Sen uskotaan auttavan rukousta, ja todisteena on äänekäs röyhtäisy, joka karkottaa pahan hengen. Harmiksi kirja jättää kertomatta miksi, miten ja milloin tällainen tapa rantautui Meksikoon.
Päiväkirjamaisia merkintöjä ja muisteluja
Tarinat ovat mielenkiintoisia, mutta lukeminen on paikoin haastavaa. Ensimmäinen kappale on otsikoitu ”Latinalainen Amerikka”, ja sen alla kerrotaan myös Filippiinien perinteistä. Lukijana hämmentyy hieman ja pohtii onko otsikko väärin vai onko kirjaan tullut lipsahdus maan nimessä. Tarinan edetessä voi toki päätellä kyseen olevan Filippiinien perinteistä. Tällaisia epäloogisuuksia löytyy kirjasta paikoitellen.
Teos tarjoaa runsaasti jännittäviä ja hämmentäviä tietoja erilaisista rituaaleista ja uskomuksista, ja niitä lukee mielellään. Monet riitit onnistuvat herättämään kysymyksen, mitä niiden taustalla on ja miten ne ovat syntyneet, varsinkin Aasian taikauskoa on vaikea ymmärtää. Asioita ei ole avattu tieteellisin faktoin ja taustatiedoin, vaan kirja mustuttaa tältä osin enemmän kirjoittajan päiväkirjamaisia merkintöjä ja muistelmia kohtaamistaan riiteistä. Loppupäätelmää tai yhteenvetoa maailman tapojen yhtäläisyyksistä ja eroista ei esitetä, vaan lukija saa muodostaa oman käsityksensä asiasta. Kirjaa voi suositella eri kulttuurien rituaaleista kiinnostuneille, se tarjoaa kattavan katsauksen syntymään ja kuolemaan liittyviin uskomuksiin ja miten ne kohdataan eri puolilla maailmaa.
LISÄÄ JUTTUJA:
