Milja Kaunisto: Status
Rakkautta ja hirmuvaltaa
Milja Kauniston uutuusromaani Status saattelee Purppuragiljotiini-trilogian päätökseen. Ranskan vallankumouksen jälkimaininkeihin sijoittuva teos läväyttää esiin hirmuvallan aiheuttamat seuraukset kaikessa karmeudessaan.
Vallankumouksen symboliksi kohonnut entinen kreivitär Marie-Constance de Boucard eli Marianne on teljetty Pariisin täpötäyteen Carmes´n vankilaan ja hän on jonossa giljotiinin terän alle. Aiemmin bordellin emäntänä toiminut nainen on juonitellut diktaattori Robespierreä vastaan koettamalla pelastaa kruununprinssin vankeudesta, joten hänen on vastattava teostaan hengellään. Marianne joutuu mestauslavalle kaikkien muiden rojalistien ja toisinajattelijoiden vanavedessä, mutta yllättäen hän tuleekin pelastetuksi takaisin vankilaan direktori Paul Barrasin toimesta.
Urallaan edistynyt Isidore on palaamassa Napoleonin palveluksesta Pariisiin etsiäkseen käsiinsä elämänsä rakkauden, Mariannen. Hän saa kuulla naisen joutuneen teloitetuksi ja koettaa jatkaa elämäänsä tiedon kanssa. Isidore on saanut uuden nimen Breteuil ja hänet lähetetään maaseudulle hoitamaan Breteuilin linnan omaisuutta. Samaan aikaan Marianne kamppailee hengestään riutuen vankityrmässä. Nerokkaiden naisystäviensä kanssa he saavat lähetettyä viestejä lahjottavissa olevien vartijoiden välityksellä muurien ulkopuolelle, ja pikkuhiljaa Robespierren valta alkaa murentua. Kun aika on kypsä, vallasta sokaistunut diktaattori kukistuu ja uusi aika voi koittaa ‒ tosin juonittelijoita löytyy muualtakin. Statukset varisevat yltä itse kultakin.
Teokseen on rakennettu kutkuttava jännite: Marianne on elossa, mutta Isidore ei sitä tiedä. Tämä paljastetaan lukijalle heti alussa. Tarinan etenemistä seurataan vuoroin entisen kreivittären, vuoroin entisen pyövelin näkökulmasta, joten jännite säilyy loppuun saakka. Taustalla diktaattorin yhä mielivaltaisemmaksi kiihtyvä kansan mestauttamisrumba pitää Pariisia kauhun ja sekasorron vallassa ‒ ja myös lukijaa. Mieleen pulpahtaa ajatus, että tällaista vallan väärinkäyttöä voi tapahtua myös nykyaikana. Historia kun toistaa itseään yhä uudestaan ja uudestaan. Suurkaupungin veriset kadut, rottia vilisevät vankityrmät ja kaiken tämän keskellä pyörivä irstas porttolatoiminta pitävät yllä inhorealistista lukutunnelmaa.
Status jatkaa aiempien osien tapaan faktan ja fiktion yhdistelemistä. Historialliset ja poliittiset seikat korostuvat viimeisessä osassa, mutta sarjan kiehtova rakkaustarina eri juonteineen pelastaa teoksen liialta politisoinnilta. Miellyttävää vaihtelua on myös päästä poistumaan Pariisin ulkopuolelle, mikä lisää miljöönkuvauksen monipuolisuutta. Uusien hahmojen mukaantulo tässä vaiheessa tosin hieman sekoittaa tarinankulkua ja jää irralliseksi. Kauniston mukaansatempaava kerrontatyyli kuitenkin takaa sen, ettei kirja pääse happanemaan käsissä.
Lue myös arvostelu Corpuksesta!
LISÄÄ JUTTUJA:
