Simo Salminen: Se se vaan on sillä lailla
Viihdyttäjän monitasoinen elämä kansien välissä
Koomikko, näyttelijä, muusikko, kondiittorimestari Simo Salmisen vaiherikas elämä päättyi runsas kaksi vuotta sitten. Se se vaan on sillä lailla -kirjan ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2012, ja nyt viisi vuotta myöhemmin teos sai uuden päivitetyn version.
Simo Veli Atte Salminen tuli koko kansan tuntemaksi viihdemieheksi viimeistään Spede Pasasen kanssa tehdyn yhteistyön kautta. Spede, Vesa-Matti Loiri ja Simo Salminen tähdittivät Uuno Turhapuro -elokuvia ja useita television sketsisarjoja sekä muita viihteellisiä ohjelmia.
Simo teki elämässään viihdettä muillakin saroilla. Hän näytteli kiertävissä kesäteattereissa ympäri maan. Simo opetteli uimahyppyharrastuksensa myötä erityisesti pellehyppääjäksi, ja myös tällä saralla hauskuutti suomalaisia ja tuli erittäin tunnetuksi tekijäksi. Hän toimi myös muusikkona, vaikka alussa ei mielestään ollutkaan juurikaan musiikillinen ihminen. Häntä tituleerattiin myöhemmissä vaiheissaan iskevästi termillä ”Suomen paras huono laulaja” ja tunnetuin hänen lauluistaan oli Rotestilaulu.
Ennen viihdeuraa Simon työnkuva oli täysin toisenlainen. Hän päätyi leipuriksi ja hänestä kuoriutui oikea kondiittorimestari. Simo oli mukana myös useissa yhtiöissä. Hän kokeili muun muassa Spede Pasasen kanssa ravintolabisnestä parissakin eri juottolassa. Näiden idea perustui Speden ja Simon nimien vetovoimaan, joiden kantavuus ei tietenkään ikuisesti kestänyt.
Kirjan tarina alkaa ajasta ennen Simon syntymää. Tarina kulkee Simon vanhempien taustoista aina lasten syntymiin. Simo syntyi marraskuussa vuonna 1932. Hän oli kouluikäinen, kun Suomeen puhkesi sota. Kouluun mentiin, vaikka Helsinkiä pommitettiin. Ajat olivat huomattavasti nykyisiä rankemmat. Tarinan kautta saa kuvaa hyvin siviilien näkökulmasta sotatantereella.
Simon lapsuus oli vaiherikas, mutta melko tavallinenkin sen ajan lapsuus maaseudulla ja kaupungissa vuorotellen. Päiviin mahtui tyypillisiä lastenleikkejä, kavereita ja paljon huumoria. Simo oli vähän syrjäänvetäytyjä, mutta kun alkoi puhumisen, siitä ei meinannut loppua tulla. Hän oli myös todella hyväsydäminen, auttavainen ja aina kaikille ystävällinen – aivan elämänsä loppuun asti. Tästä syystä häntä käytettiin häikäilemättömästi hyväksikin. Kun Simoa joku asia tympäisi, hän oli pari tuntia hiljaa ja sen jälkeen kaikki jatkui yhtä humoristisella otteella siitä mihin ennen suuttumusta jäi.
Simo ajautui yhteen Speden kanssa, kun Spede etsi sopivia yhteistyökumppaneita projekteihinsa. Pian Simon viihteellisen lahjakkuuden huomasi moni ja mies oli pian Speden ja Veskun kanssa kimpassa. Hän pääsi myöskin Speden yhtiön Hupi-klubin palkkalistoille hyvin pian.
”No mikä ettei! Suostuin kaikkeen, mutta kysyin aina ensin, että miksi aina minä.” -Simo Salminen
Uuno Turhapuron hahmo syntyi vuonna 1971 ja ensimmäinen Uuno-elokuva Uuno Turhapuro tuli teattereihin pari vuotta myöhemmin. Simon roolinimi vaihtui joka elokuvaan aina tultaessa 1980-luvulle saakka, Vielä vuoden 1978 Rautakauppias Uunon Turhapuro – Presidentin vävy -elokuvassa Simon hahmo oli nimeltään Lörssön. 1981 ilmestyneessä Uuno Turhapuron aviokriisissä Simo oli Sörsselssön ja myös tästä eteenpäin jokaisessa Uuno-leffassa.
Uunojen lisäksi kolmikko teki humoristista omintakeista tv-viihdettä useiden vuosien ajan yhdessä. Ohjelmien nimet vaihtuivat tiuhaan tahtiin, sisältö pysyi kutakuinkin samana. Kirja käy läpi hyvin seikkaperäisesti Simo Salmisen työtä ja vapaa-aikaa, jotka välillä sekoittuivat keskenäänkin. Simo teki aina sitä mistä nautti, kunnes vanhoilla päivillään hänen elämässään oli paljon vastoinkäymisiä, onnettomuuksia, murhetta ja sairauksiakin. Hänen asuntonsa paloi ja hän eksyi vääriin porukoihin.
Vaikka Simo oli loppua kohti hyvinkin yksinäinen, hänellä oli aina auttajia ja ymmärtäjiäkin. Vanhoilla päivillään Simon elämän helpottamiseksi ja auttamiseksi järjestettiin muun muassa onnistunut hyväntekeväisyyskampanja. Myös entinen pitkäaikainen työpaikka, Mainostelevisio tarjosi hänelle asunnon.
Tuomas Marjamäen kirjoittama Se se vaan on sillä lailla on tehty hyvin kunnioittavasti. Vaikka kirjan kirjoittaja on iltapäivälehden toimittaja, hän ei teoksessa revittele klikkiotsikoilla ja levitä juoruja. Kirjoittajalla ja Simo Salmisella oli koko teoksen työstön ajan hyvin lämmin, auttavainen ja avoin suhde. Simo kertoi asioistaan rehellisesti ja Marjamäki dokumentoi sisällön.
Kirjan anti on viihteellinen. Teksti on nopeatempoista ja helposti ymmärrettävää. Aiheet on jaettu muutamien sivujen mittaisiin jaksoihin. Jaksot erottaa selkeät otsikot ja ingressit. Saattaa olla jokunen kuvakin, kuvat ovat kuitenkin vain vähäistä lisäarvoa tuovaa, sillä ne ovat usein melko epäselviä vanhan liiton mustavalkokuvia. Jokatapauksessa Se se vaan on sillä lailla on hieno, syväluotaava sukellus yhden maamme tärkeimmän viihdemiehen elämään ja teos todellakin kannattaa lukea.
LISÄÄ JUTTUJA:
