Se
Derryssä kummittelee, se on aavekaupunki täynnä ihmisiä. Derrylaisia vainoaa joku selvästi mielipuoli tappaja, joka on jättänyt jälkeensä kuolleiden lasten vanan. Kun jälkiä seuraa tarpeeksi syvälle, alkaa tapauksen omituisuudet leviämään, näin tuntuu käyvän aina 27 vuoden sykleissä, ja jäljet johtavat jopa satojen vuosien päähän historiaan ja ehkä kauemmaksikin.
Stephen Kingin klassinen Se esittelee lukijoilleen demonisen Pelle Penninvenyttäjän, joka on varmaan aiheuttanut yhdelle jos toiselle lapselle ja lapsimieliselle aikuiselle trauman klovneista. Jos Se ei ole kirjana tuttu, on Pelle Penninvenyttäjän hahmo tuttu luultavasti kaksiosaisesta TV-elokuvasta aina erinomaisen Tim Curryn tulkitsemana.
Se on ollut suomalaisten King-fanien keskuudessa harvinaisimpia miehen tuotoksia ja melko hankala löytää, sillä siitä on tehty vain kaksi painosta vuosina 1988 ja 1991. Tammi onkin tehnyt nyt miellyttävän kulttuuriteon julkaistessaan kirjasta uuden painoksen, kiitokset tästä heille! Pienenä narinan aiheena huomasin tekstissä esiintyvän yllättävän paljon kirjoitusvirheitä, jotka eivät normaalisti juuri häiritsisi, mutta nyt tuntui osuvan silmiin normaalia enemmän.
Suomessa aiemmin kahteen osaan jaettu Se onkin kirjaksi aika järkäle, eikä sitä ihan hetkessä lukaise läpi. Kerronta on Kingille ominaiseen tyyliin hyvin elävää ja sivuhahmotkin saavat paljon personaa ympärilleen, välillä ehkä liikakin. Sen suurin ongelma onkin ehkä sen verkkainen tahti, joka toki luo tunnelmaa, mutta tekee samalla kirjasta ajoittain hieman tylsähkön. Kingillä on ollut aika ajoin tapana heittäytyä eeppisiin mittoihin, vaikka joskus vähän vähempikin olisi riittänyt.
Toinen ongelma kirjassa on sen hieman sekava rytmitys, kun tarina etenee useammalla aikajanalla pomppien useamman eri kertojan ja näkökulman kanssa. Tämä tekee lukemisesta kyllä persoonallista, mutta samalla välillä myös hieman raskasta ja hämmentävää. Lopussa King kuitenkin onnistuu vetämään langat loogisesti ja hyvin yhteen ja eri aikojen fuusioituminen on tehty kiehtovasti.
Lapsuusvuosien pelottava Pelle Penninvenyttäjä ei lopulta ollutkaan aivan niin pelottava kuin muistelin, mutta tarina on kuitenkin kokonaisuutena monivivahteikas kertomus eräänlaisesta lapsuuden loppumisesta, joka on kirjoitettu hyvin tyypillisellä Stephen Kingin tyylillä. En menisi kuitenkaan laskemaan kirjaa tekijänsä parhaimmistoon, mutta se on kuitenkin siellä keskitason yläpäässä, jotenka sitä voi kyllä suositella kaikille King-diggareille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet.
LISÄÄ JUTTUJA:
