Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkuu viidennellä romaanilla, jossa Idan sijasta ääneen pääseekin hänen tyttärensä Kirsti. Yliopisto-opintojaan aloitteleva tytär elelee huoletonta elämää kasvattisiskonsa Allin kanssa 1920-luvun Helsingissä. Samoissa opiskelijapiireissä pyörii kulttuurivaikuttajia Olavi Paavolaisesta Katri Valaan. Kirsti ei kuulu varsinaiseen Tulenkantajien porukkaan, mutta Alli puolestaan on taitava runonlausuja, jonka vivahteikasta elämää kirjassa myös seurataan.
Tapahtumat sijoittuvat lyhyelle aikavälille vuosiin 1924−1927, jolloin Kirstin elämässä tapahtuu monenmoisia käänteitä: rakastuminen, siskon kuolema sekä Pariisin matka. Kesä 1924 kuluu yllättäen Naisylioppilaiden Karjala-Seuran näytelmäkiertueella, jolle Kirsti lähtee lyhyen suostuttelun jälkeen avustajaksi. Samaan aikaan Kirstin mielessä pyörii agronomi Mauri Jaakkola. Ajatus maatilan emännäksi ryhtymisestä ei loppujen lopuksi kiehdo Kirstiä, koska hänelle on tärkeää pärjätä naisena omillaan. Häntä alkaa kiinnostaa enemmän muotimaailma kuin ranskan kielen pänttääminen yliopistossa. Kun Alli kuolee tuberkuloosiin, Kirstin elämään tulee täyskäännös. Hän lähtee Vallgrenien yllyttämänä Pariisiin vuodeksi, mutta vuosi venyykin kahdeksi.
On kiehtovaa siirtyä ajassa taaksepäin 1920-luvulle ja varsinkin Pariisiin, jossa mm. Coco Chanel jo pyörittää muotisalonkejaan. Teoksen Pariisi-osio on mielestäni kiinnostavinta antia. Harmittavasti sinne päästään kuitenkin vasta kirjan loppupuolella, sillä näytelmäkiertueen, Viipurin matkan sekä Allin kohtalon käsittely haukkaa tarinasta suurimman osan. Jälleen Mustonen on käyttänyt runsaasti sivuja yksityiskohtien pikkutarkkaan selostamiseen, mikä toisaalta on turhauttavaa. Tässä osassa Ida jää täysin sivuhenkilön rooliin, joten hänen tuntemuksiaan pirssiautobisnestä pyörittävän Eliaksen vaimona ja pienten kaksospoikien äitinä voi vain arvailla.
Kuten aiemmatkin teokset, myös Ruokarouvan tytär vyöryttää esiin kuuluisien historiallisten merkkihenkilöiden kavalkadin. Tulenkantajien lisäksi teoksessa pääsee tutustumaan Chaneliin sekä myös Ernest Hemingwayhin, jonka avioliittokriisiä Kirsti pääsee seuraamaan yllättävän läheltä. Kulttuuristen vaikuttajien ilmaantuminen syö paikoitellen uskottavuutta, mutta tuo toisaalta mielenkiintoisen lisän sarjaan. Kirsti näyttää perineen äitinsä luonteenlaadun, sillä hän vaikuttaa yhtä itsenäiseltä järki-ihmiseltä kuin Idakin. Ehkä hänen henkilöhahmoonsa olisi voinut lisätä enemmän Albert Edelfeltin ominaisuuksia? Tytär raottaakin tietämättään salaisuuden verhoa, ja on mielenkiintoista jäädä odottamaan paljastuuko isän henkilöllisyys sarjan jatko-osassa.
LISÄÄ JUTTUJA:
