Pride Oulu 2019

Elokuun ensimmäinen viikko alkaa ja Oulu liputtaa sateenkaaren väreissä. Kaupungintalon lipputankoihin on nostettu Pride-liput, ja samalla on ylitetty niin muutamien nettikommentoijien ärsytys- kuin iltapäivälehden uutiskynnyskin. On Oulu Priden aika.

Suomen toiseksi suurin Pride

Sateenkaariliput liehuvat kaupungintalon lisäksi Kelan ja Valveen lipputangoissa, ja pohjoinen kaupunkimme vaikuttaa elokuisessa auringonpaisteessa yllättävän samanmieliseltä. Aiemmin North Pride -nimellä kulkenut tapahtuma tottelee nyt toista vuotta nimeä Oulu Pride. Tapahtuma järjestettiin ensi kertaa vuonna 2010 ja uudelleen 2012, jonka jälkeen sateenkaariliput viikattiin syrjään muutamaksi vuodeksi. Oulun pitkään kestänyt Pride-katve katkesi viime vuonna, jolloin tapahtuma keräsi runsaasti osallistujia.

Tapahtumaviikkoa varten perustettiin viime syksynä oma yhdistys. Sen tavoitteena on työskennellä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen Oulun puolesta. Lisäksi Oulu Pride ry lisää tietoutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, ja juhlistaa ihmisyyden moninaisuutta. Tapahtuman tuottaja ja yhdistyksen hallituksessa mukana oleva Martu Väisänen kiittelee toiminnan lähteneen käyntiin sujuvasti. Myös tapahtumaviikon yhteistyökumppanien löytäminen on onnistunut hyvin:

‒ Isommatkin firmat uskaltavat tulla tukemaan meitä nyt entistä paremmin. Saimme lisää isohkojakin yhteistyökumppaneita. Helsingin Pride viitoittaa tietä ja se näkyy myös täällä pohjoisessa ‒ vaikkakin parin vuoden viiveellä, mutta näkyy. Teimme Suomen toiseksi suurimman Priden!

Oulun kaupunki on ollut upeasti mukana, kertoo tapahtumaviikon tuottaja Martu Väisänen (vas.) tästä vuodesta.

Tänä vuonna tapahtuma on koko viikon mittainen huipentuen lauantaipäivän Pride-kulkueeseen ja puistojuhlaan sekä Club Teatrialla järjestettäviin päätösbileisiin. Oulu Prideen mahtuu kuitenkin paljon muutakin. Kävijöillä on mahdollisuus toteuttaa oma kylttinsä kulkuetta varten, harjoitella sarjakuvien tekemistä Kulttuuritalo Valveella tai pyörähtää Pride-cyclingissä Liikuntakeskus Hukassa.

Ohjelmaan on panostettu ja sitä on kaikenikäisille. Sateenkaariperheiden piknikit, Oulun SETA:n nuortenryhmät ja vanhustyön seminaari muistuttavat siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä on kaikissa ikäryhmissä. Ohjelmatarjonnan tavoitteena on selkeästi välittää tietoa ja tehdä tilaa keskustelulle ja kohtaamisille.

Pride-kulkueen väriloistoa Rotuaarilla.

Jokainen on arvokas

Lauantaina kellon lähestyessä yhtä Rotuaari on täynnä, musiikki soi ja ympärillä vilisee värikylläisiä hymyjä. Elokuu ei onneksi tarjoillut sadetta ja koleinta fiilistään juhlijoille. Heidän upeat pride-asusteensa kaipaavat auringonpilkahduksia päästäkseen oikeuksiinsa. Täällä ollaan yhteistuumin, yhteisellä asialla ja se näkyy.

Jenni Pitko avaa kulkueen puheenvuorollaan. Kävelykatu kuhisee, kulkue kapsuttelee lähtökuopissaan. Lapsiperheet, joita on ilahduttavan paljon, ohjataan ottamaan keulapaikat. Iloinen ihmismassa ilmapalloineen ja kyltteineen muodostaa kuin muodostaakin jonon, joka suunnistaa Pakkahuoneenkatua pitkin Otto Karhin puistoon.

Kulkue risteilee keskustassa ja ihmisiä tulee lisää, lisää ja vielä lisää. Edellisvuoden Prideen verrattuna väkimäärä tuplaantuu, sillä kulkueeseen osallistuu arviolta 3000 ihmistä.

Kulkuuen vierellä kirmaa kirittäjä, joka huutaa megafoniin: ”Jokainen on arvokas!” ja kulkue vastaa kaikuna ”Jokainen on arvokas!”.

Karnevaalit ja juhlat tärkeällä asialla

Pride on liike ja ajattelutapa, joka puolustaa jokaisen oikeutta omaan seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Suoraan suomennettuna englannin kielen pride-sana tarkoittaa ylpeyttä, ja liikkeenä Pride kannustaakin jokaista meitä olemaan ylpeä itsestään. Kantava ajatus on moninaisuus. Se ei arvona sulje ketään ulkopuolelle tai vie keneltäkään jotain pois, vaan kutsuu juhlistamaan ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Varsinainen Pride-liike kuitenkin syntyi puolustamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia aikana, jolloin niitä ei vielä julkisesti ollut olemassa. Liikkeen juuret juontavat Yhdysvaltoihin ja 1960-luvulle, jolloin homoseksuaalisuutta pidettiin psyykkisenä sairautena, eikä avoimesti omana itsenään eläminen ollut syrjinnän vuoksi mahdollista. Vuonna 1969 tapahtunutta poliisin väkivaltaista ratsiaa newyorkilaiseen Stonewall Inn -homobaariin pidetään Pride-liikkeen alkusysäyksenä sekä viimeisenä pisarana, joka antoi ihmisille kipinän nousta puolustamaan omia oikeuksiaan.

Pride-juhlijat edustavat asianmukaisissa meikeissä ja asusteissa.

Tämän päivän Pride-kulkueet ovat iloa, hymyä ja juhlintaa. Ne herättävät yhä keskustelua ja vastustustakin, mutta yhä useampi uskaltaa ottaa osaa paraatiin tai ainakin saapua paikalle kannustusjoukkoihin. Sosiaalisen median keskustelupalstoilla ja uutisten kommenttiosioissa voi huomata, että Pridea vastustavat kommentoijat ovat jäämässä vähemmistöön. Paheksuva tai kauhisteleva kommentti saa pian peräänsä Pride-aatetta perustelevan vastauksen, kehotuksen suvaitsevampaan asenteeseen tai vähintäänkin läjän nauruhymiöitä. Ihmiset katselevat maailmaa entistä enemmän sateenkaarilasien lävitse, myös internetissä. Silti usein kuulee väitteen, jonka mukaan tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle.

Tasa-arvoa voi ajatella keinulautana. Silloin, kun molemmilla keinujilla on saman verran painoarvoa, keinu pysyy tasassa. Jos näin ei ole, toinen pää laskee ja toinen nousee, ja saattaapa kyydistä pudotakin, mikäli toinen kovin pomputtaa. Ehkäpä tasapainossa olevat vaakakupit olisivat kuitenkin parempi vertaus. Ne eivät voi mennä yli, eivätkä liian pitkälle. Niiden tarkoitus on olla tasassa.

Olen ihminen!

Mitä me halutaan?

Suomessa 2010-luku pitää sisällään monia vähemmistöjen oikeuksia parantavia lainsäädännöllisiä muutoksia, näkyvimpänä vuonna 2017 voimaan tulleen tasa-arvoisen avioliittolain.

Nyt kulkueessa kajahtelevat huudot: ”Mitä me halutaan? Translaki! Milloin? Nyt!”

Transihminen on henkilö, joka ei koe syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen. Hän voi olla myös muunsukupuolinen, tai transgender, jolloin kumpikaan binäärisen eli kaksijakoisen sukupuolikäsityksen mukaisista sukupuolista ei vastaa hänen kokemusta omasta itsestään. Henkilö voi myös kokea, ettei hänellä varsinaisesti ole sukupuolta.

Suomi on Pohjoismaista ainoa, jossa voimassa oleva translaki vaatii sukupuoltaan korjaavilta ihmisiltä lisääntymiskyvyttömyyttä. Käytännössä tämä tarkoitttaa pitkää hormonihoitoa tai sterilisaatiota. SETA ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty kampanjoivat lain uudistamisen puolesta, jotta tästä vaatimuksesta luovuttaisiin. Vaatimus loukkaa transihmisten itsemääräämisoikeutta, ja myös YK:n kidutuksen vastainen erityisraportoija on vaatinut Suomea muuttamaan lainsäädäntöä.

Amnesty on näyttävästi mukana.

Hymyjä ja kannanottoja puistojuhlassa

Kulkue saapuu Åströminpuistoon. Hymyileväinen tunnelma ei ole haihtunut minnekään. Puisto on pullollaan väkeä, ja ihmiset tervehtivät ja juttelevat iloisesti toisilleen. Lapsille on pystetty pomppulinna, ja puistojuhlassa esiintyy muuan muassa Jukka Takalo. Ilmaisia halauksiakin on tarjolla.

– Täällä on tosi mukavaa ja vapautunut fiilis, vaikka aluksi jännittikin tulla, toteaa Sini.

Sinille tämä Pride on toinen. Hän osallistui kulkueeseen myös viime vuonna, ja on aiemmin viikolla käynyt toteuttamassa kylttipajalla mukanaan olevan kyltin. Sini sanoo, että vammaisten henkilöiden seksuaalisuus ja se, onko heillä ylipäätään oikeutta harrastaa seksiä, on yhä tabu, josta ei uskalleta puhua.

Sinin tekemä näyttävä kyltti kiinnittää huomion tärkeään asiaan.

Pride-väki hymyilee ja juttelee vapautuneesti. Maralle tämän vuoden Pride on toinen. Hän kertoo olevansa transsukupuolinen ja bi, ja kiittelee tapahtuman hyvää fiilistä.

‒ Tämä on sellainen tapahtuma, jossa on kaikista eniten iloista sakkia!

Miskasta tämän vuoden Pride vaikuttaa todella hyvältä. Sinestä on hienoa nähdä iloisia samanhenkisiä ihmisiä. Marta on ensi kertaa Oulun Pridellä, mutta on aeimmin osallistunut Helsingin kulkueeseen.

Iloisia Pride-juhlijoita: Marta, Miska, Sine ja Mara.

Risto Hartikainen seisoo ryhdikkäästi lipun kanssa. Hän kertoo, että Seta on kehittänyt Suomeen soveltuvan sateenkaarisertifioinnin, jonka on tarkoitus edistää sateenkaarisenioreiden eli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten oikeuksia sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Palveluja tarjoava organisaatio voi saada sertifikaatin koulutusjakson jälkeen. Hartikainen kertoo, että tarkoituksena on antaa palveluntarjoajille työkaluja vähemmistöön kuuluvien vanhuksien kohtaamiseen. Vanhuusikää ei ole mitään syytä viettää kaapissa. Hartikainen on ehtinyt tänä kesänä kiertää jo kuudet Pridet. Oulun juhlan väkimäärä yllätti hänet positiivisesti.

Risto Hartikainen on tullut Helsingistä Ouluun asti Priden takia.

Bileet!

Club Teatrialla ei vielä heti ovien avaamisen jälkeen ole tungosta. Muutama juhlija varaa lavan edustan paikat määrätietoisesti. Tunnelma on odotteleva, ja upeaäänisen Diandran setti alkaa kuin varkain. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä laulaja valloittaa hymyllä ja energiallaan. Diandra ei pelkää ottaa yleisöä sen lukumäärän pienuudesta huolimatta, ja lavan edustalla tanssitaan pian mukana. Välissä lauletaan yhteisvoimin onnittelulaulu kitaristin syntymäpäivän kunniaksi. Diandran omien biisien lomaan on poimittu Kaija Koon Tinakenkätyttö, ja näin Priden iltajuhla saadaan avattua asianmukaisesti.

Diandra aloittaa Pride-juhlien tanssittamisen.

Bess vauhdittaa juhlijoiden tanssijalkoja diskodiivan elkein ja väkimäärä lisääntyy tasaisesti. Tänne on selvästi tultu tanssimaan, vaikka useimpien mielissä siintää yhä loppuhuipennuksena odottava Vesala. Bessin jälkeen standup-koomikot Iikka Kivi, Jamie MacDonald, Aurora Vasama ja Joel Herman irrottavat yleisöstä nauruja illan teeman mukaisilla jutuillaan.

Bessin meno on näyttävää.

Illan pääesiintyjä saa yleisön helposti pauloihinsa. Vesala on lavalla kuin suvereeni ja valovoimainen enkeli valkoisissa ysäriremmihousuissaan. Hän villitsee, lohduttaa ja laulattaa omaleimaisilla voimabiiseillään. Vaikka näyttääkin siltä, että iltabileet eivät tällä kertaa täyttäneet koko Teatriaa, yleisö on mukana ja saa nauttia kaikkien hittibiisien lisäksi vielä makeat encoretkin.

Paula Vesala saa yleisön mukaansa.

Juhlat ovat ohi, mutta vielä kotimatkalla viriää keskustelu Saana Tolppasen, 47, kanssa. Hän on kokenut Pride-kävijä, ja kertoo läheisensä olevan transsukupuolinen.

‒ Prideen osallistuminen on minulle todella tärkeää. Mielestäni sitä tarvitaan niin kauan, kunnes ihmisyyden moninaisuus on normi. Onneksi suhtautuminen on nyt paljon avoimempaa ja suvaitsevampaa kuin esimerkiksi minun nuoruudessani. Yhteiskunnalla on vielä paljon tehtävää, ennen kuin jokainen kansalainen kokee olevansa tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, mutta uskallan luottaa tuleviin sukupolviin tässä asiassa.

LISÄÄ JUTTUJA: