Pentti Olavi Syrjälä: Pikku Puu joogaa
Haluatko tietää mitä rakkaus on?
Pentti Olavi Syrjälän kahdeksannessa runokokoelmassa Pikku Puu joogaa kohdataan muutos luonnossa ja rakkaudessa. Ajan kuluminen, ikääntyminen ja siihen sisältyvä suru asettuvat Selkämeren rosoisille kallioille. Syrjälän kirja koostuu runomuotoisista päiväkirjamerkinnöistä ja kysymyksestä haluatko tietää mitä rakkaus on?
Tanka salaisena viestinä
Kirjan kansi, herkkä puuaiheinen, viitoittaa näkymän eheään tarinalliseen kokoelmaan. Pikku puu on keskiössä. Runojen välistä tilaa jakaa kiinalainen kirjoitusmerkki, tanka. Japanista Heian-aikakaudelta tunnettu wakarunouden alalaji toimi rakastavaisten salaisena viestinä.
Ehkä Syrjäläkin tavoittelee rakastavaisten kahdenkeskistä viestintää, sillä kirja kertoo rakastavaisista. Kahdenkeskisyys näyttäytyy yksityisyytenä, missä tunnen olevani ulkopuolella. Asetun intiimiyteen, jossa minulle ei ole sijaa – minut valtaa tunne, että tekisi mieli kääntää pää toisaalle, jotten näkisi jotakin luvatonta.
Alastomina
otamme vastaan energiat
auringosta,
tuulesta,
merestä,
sateesta,
iltanuotiosta,
niitä erottelematta, niitä nimeämättä,
yhdenkään ajatuksen säikäyttämättä.
Tarinan edetessä kaksi saa mukaansa kolmannen. Luonnon tarkastelu ja eläimet asettuvat objekteiksi, jotka antavat symbioottiselle asetelmalle väljyyttä. Tila antaa lukijalle hengähdyksen.
Ajan kuluessa suru tarttuu ytimeen – elämämme kuluu vääjäämättömästi kohti loppua, mutta sitä ennen on ehdittävä rakastaa.
Kirjan lopussa Ukrainan tapahtumat rikkovat runon rytmin. Pelko rikkoo turvallisen kuplan, emmekä voi paeta sisäiseen maailmaamme. Realistiset tapahtumat lävistävät meidät. Sodan ahdistava julmuus vie pois turvallisesta sylistä. Mikään ei ole niin kuin ennen. En haluaisi kuulla tästä. Pyyhin kyyneleen, kun avaan viimeisen sivun.
Hengitys sisään ja ulos
Syrjälä yhdistää runokokoelmassaan herkkyyttä, rationaalisuutta ja yhteiskunnallisuutta. Ristiriidat ovat läsnä. Tutun peipon elämänvaiheet ja kuolema koskettavat. Koen pienen eläimen elämän merkityksen sydämessäni.
Runokokoelman sanoma on kysymys: Miksi tuhoamme ympäristömme? Syrjälä murehtii, että osalle meistä talouskasvu ja bruttokansantuote ovat tärkeimpiä arvoja.
Tästä kaikesta runokokoelma kertoo.
LISÄÄ JUTTUJA:
